Kohti tavoitetta

Syksyn matkamme viimeinen viikko oli täynnä tapahtumia ja ahkeraa yritystä saada valmiiksi kaikki suunnitellut työt. Sen vuoksi blogin päivitys siirtyi aina vain eteenpäin, mutta nyt kotiin palattuamme on mahdollista vetää yhteen viimeisen viikon tapahtumia.

Lautakuivaamo

Aitalautojen maalaus sujui säiden salliessa hienosti ja saimme lähes kaikki meille toimitetut laudat kuntoon aidan rakentamista varten. Pyysimme Mestaria rakentamaan maalatuista laudoista aitaa niin pitkälle kun materiaali riittää. Myöhemmin aiomme hankkia lisää lautaa ja jatkamme sen maalaamista tontin ulommaisen päädyn aidan rakentamista varten. Nyt valmistamillamme laudoilla saadaan aitaa valmistettua talven aikana yli puolet tonttimme reunoista – niistä, joihin meillä on lupa rakentaa aita. Unkarilaisten mukaan tontillamme on pari sellaista liittymäkohtaa naapureiden kanssa, joihin meillä ei ole lupa koskea, vaan aita on naapurin vastuulla.

Autotallin vanhat ovet

Ennen lähtöämme kannoin maalatut laudat suojaan autotalliin – ainoaan tilaan, jonne ne juuri ja juuri kulmittain pinottuina mahtuivat. Lankomies sai inspiraation ja rakensi autotalliin uudet ovet, jotka ehdimme myös maalata ulkopuolelta. Kun mestari saapui tarkastamaan työtämme, hän ilmoitti ykskantaan, että lukitsemattomasta autotallista laudat varastetaan heti kun olemme lähteneet kotiin. Neuvottelun jälkeen hän lupasi asentaa oveen lukon, koska meillä ei ollut siihen enää aikaa. Tähän mennessä meillä ei ole ollut ongelmia, mutta Mestarin mukaan 700 metriä maalattua lautaa on niin suuri houkutus, että ne pitää suojata lukolla. Lautojen maalaamista kävi tosin vaivihkaa seuraamassa lukuisa määrä ihmisiä aidan takaa, joten Mestari saattaa olla oikeassa, koska moni kylässä tietää ahkerointimme tuloksesta.

Autotallin uudet ovet

Rakensimme talon etupuolelle mallin aidasta Mestaria varten. Koska lähes jokainen aitapylväiden väli on eri mittainen, kerroimme Mestarille, että hänen täytyy lähteä rakentamaan aidan kappaleita reunoista alkaen ja sovitella keskelle leveämpiä ja kapeampia lautoja sen mukaan, että aitalautojen välit ovat suurin piirtein tasaisia. Niin teimme myös etupihan aidan mallikappaleita rakentaessamme.

Aidan mallikappaleet

Kodinhoitohuone tuli käytännössä valmiiksi. Paneelien asennuksen jälkeen lankomies viritti kahdelle seinälle tuet pöytätasoille, jotka tehtiin vanhan vaatekaapin hyväkuntoisista ovista. Toiselle seinälle, tason päälle, laitettiin vanhan kirjahyllyn yläosa, jossa on pari hyllyä ja yläkaapit. Ne riittävät tässä vaiheessa säilytystarpeisiin ja huoneeseen jäi tilaa myös silityslaudan käyttämiselle. Sähköpistorasia sitä varten vedettiin jo edellisellä matkalla. Myöhemmin siirrämme ehkä huoneeseen myös pesukoneen ja silloin kalustus täytyy miettiä uudelleen.

Viimeisenä sunnuntaina kävimme lounaalla Mestarin perheen luona. Pääruokana keiton jälkeen oli kania omasta tarhasta. Jo edellisenä sunnuntaina talonmiesten luona Mestarin vaimo kysyi, sopiiko ruokalaji kaikille. Pysyin hiljaa, vaikka en syö riistaa. Pähkäilin asian mielessäni niin, että kotona kasvatettu kani ei kuulu riistaeläimiin. Vaikka olinkin hieman varautunut ennen ruokailua, täytyy sanoa, että kani maistui aivan mainiolta. Mestarin Egerissä asuva poika oli käymässä kotona ja pääsimme hänen kanssaan keskustelemaan Unkarin asioista myös englannin kielellä, jonka hän hallitsi erinomaisesti. Se ei ole ollenkaan tavallista Budapestin ulkopuolella. Tosin poika on opiskellut media-alaa ja työskennellyt Egerissä ravintolassa, joten kielitaidolle on käyttöä molemmissä töissä.

Kääpiökataja - me kutsumme sitä räjähdyskatajaksi.

Mestarilla on omassa pihassaan yhteinen tarha kanoille, hanhille ja porsaille. Toisaalla hän kasvattaa myös mm. lampaita ja kaneja. Sattumalta vierailumme aikana taloon saapuneita uusia kananpoikia ihmetellessämme talon koira kiersi jaloissamme ja kissa makoili auringossa. Unkarin maaseudulla on tavallista, että omassa pihassa kasvatetaan monenlaisia eläimiä omaan käyttöön. Pienehkössä pihassa Mestarilla oli myös monipuolinen puutarha, jossa kasvoi erilaisia syötäviä kasveja, eli nykyäänkin omavaraistalous on arkipäivää, myös pikkukaupungin keskustassa.

Selja

Mestarin käydessä talollamme kyselin häneltä neuvoja olohuoneen seinien korjaukseen. Edellisellä matkalla olin hionut pois seiniin maalattuja koristekuvioita, rapannut paikoin pahimpia paikkoja ja maalannut kalkkimaalilla useita kerroksia. Siinä vaiheessa kaikki näytti hyvältä, mutta maalin kuivuttua olivat koristemaalaukset yhä ikävästi näkyvissä. Aloin hioa seiniä koristemaalausten kohdilta, mutta savitiili alkoi heti pilkottaa hiomisen alta. Tiesin, ettei tiilen päälle voi maalata, ellei ensin rappaa sitä piiloon. Koko huoneen rappaamiseen minun taitoni tai kärsivällisyyteni ei riitä, joten jätin homman sikseen. Olin aika varma siitä, että viikon rappaamisen jälkeen lopputulos olisi onneton. Mestarilla oli kuitenkin hyviä uutisia. Hän soitti kaverilleen, joka suostui rappaamaan kaikki seinät kuntoon puolessa päivässä. Heti sen jälkeen päätimme, että palkkaamme tämän kaverin tästä eteenpäin jokaisen huoneen seinien korjaukseen.

Ehdimme käydä myös Egerissä käytetttyjen kalusteiden myymälässä. Löysimme sieltä mainion sängyn huoneeseeni. Se on oikeastaan divaani, joka näyttää sohvalta. Käytännössä siinä nukkuu kaksikin henkeä, joten se oli oivallinen hankinta. Ostimme samalla löhöilytuolin siskolle ja olohuoneeseen sopivan pöydän. Kaikki tuotiin meille pikkurahalla perille asti. Liikkeen omistaja oli mukana ja totesi tyhjän olohuoneen kohdalla, että "te tarvitsette tänne vielä paljon huonekaluja". Olen samaa mieltä. Talon mukana ostamistamme vanhoista huonekaluista saamme aluksi olohuoneeseen sohvan ja nojatuolin. Sohvapöydän saimme samassa kuormassa, mutta huone kaipaa vielä lisää huonekaluja. Omaan huoneeseeni sain vielä uuden kirjoituspöydän sisustusliikkeestä.

Seuraavalla matkallamme keskitymme puutarhaan. Tilasimme valmiiksi multaa istutuksia varten. Mestari lupasi hoitaa asian, mutta ihmetteli suureen ääneen mullan määrää. Taidamme yllättää unkarilaiset joka käynnin yhteydessä jollakin tavalla ja seuraavalla matkalla se lienee puutarhamme rakentaminen. Talonmiehemme ovat pitäneet myrkyttämällä koko piha-alueen täysin kasvittomana - istutuksia lukuun ottamatta - ja sillä tavoin helppohoitoisena. Me haluamme tontille paljon kasveja ja niiden istutusurakka alkaa keväällä. Yritämme saada myös nurmikkoa kasvamaan joihinkin kohtiin.

Ristilukki - nurinperin

Pihan nykyinen maaperä on hyvin keveää ja hiekkamaista. Se lentää tuulen mukana ja valuu kadulle sateessa. Sammakot kaivautuvat hiekan sekaan ja maan päällä näkyy muidenkin eläinten tekemiä koloja ja käytäviä aivan pinnan alla. Maan tiivistyksen ja nurmikon kylvön jälkeen näiden eläinten elinympäristö on todennäköisesti aivan sekaisin, vielä kun auton kääntöpaikalle takapihalle ajatamme myöhemmin sepeliä. Tontti on kuitenkin niin iso, että kaikki mahtuvat siellä asustelemaan, jopa ristilukit, jotka ahkerasti kutoivat verkkojaan joka puolelle. Etanoista koetamme päästä eroon. Niitä oli nyt syksyllä kuitenkin hyvin vähän näkyvissä, vaikka keväällä niitä näkyi joka puolella. Ehkä ne ovat huuhtoutuneet pois pihalta kesän runsaiden sateiden mukana?

Liszt Ferencin lentokenttä - siis Budapest

Tekemättä jääneet työt on listattu, suunnitelma kevääksi laadittu, lentoliput ostettu ja jäljelle jää vain paluun odotus. Joka päivä paluu on hieman lähempänä.