Kohti tavoitetta

Syksyn matkamme viimeinen viikko oli täynnä tapahtumia ja ahkeraa yritystä saada valmiiksi kaikki suunnitellut työt. Sen vuoksi blogin päivitys siirtyi aina vain eteenpäin, mutta nyt kotiin palattuamme on mahdollista vetää yhteen viimeisen viikon tapahtumia.

Lautakuivaamo

Aitalautojen maalaus sujui säiden salliessa hienosti ja saimme lähes kaikki meille toimitetut laudat kuntoon aidan rakentamista varten. Pyysimme Mestaria rakentamaan maalatuista laudoista aitaa niin pitkälle kun materiaali riittää. Myöhemmin aiomme hankkia lisää lautaa ja jatkamme sen maalaamista tontin ulommaisen päädyn aidan rakentamista varten. Nyt valmistamillamme laudoilla saadaan aitaa valmistettua talven aikana yli puolet tonttimme reunoista – niistä, joihin meillä on lupa rakentaa aita. Unkarilaisten mukaan tontillamme on pari sellaista liittymäkohtaa naapureiden kanssa, joihin meillä ei ole lupa koskea, vaan aita on naapurin vastuulla.

Autotallin vanhat ovet

Ennen lähtöämme kannoin maalatut laudat suojaan autotalliin – ainoaan tilaan, jonne ne juuri ja juuri kulmittain pinottuina mahtuivat. Lankomies sai inspiraation ja rakensi autotalliin uudet ovet, jotka ehdimme myös maalata ulkopuolelta. Kun mestari saapui tarkastamaan työtämme, hän ilmoitti ykskantaan, että lukitsemattomasta autotallista laudat varastetaan heti kun olemme lähteneet kotiin. Neuvottelun jälkeen hän lupasi asentaa oveen lukon, koska meillä ei ollut siihen enää aikaa. Tähän mennessä meillä ei ole ollut ongelmia, mutta Mestarin mukaan 700 metriä maalattua lautaa on niin suuri houkutus, että ne pitää suojata lukolla. Lautojen maalaamista kävi tosin vaivihkaa seuraamassa lukuisa määrä ihmisiä aidan takaa, joten Mestari saattaa olla oikeassa, koska moni kylässä tietää ahkerointimme tuloksesta.

Autotallin uudet ovet

Rakensimme talon etupuolelle mallin aidasta Mestaria varten. Koska lähes jokainen aitapylväiden väli on eri mittainen, kerroimme Mestarille, että hänen täytyy lähteä rakentamaan aidan kappaleita reunoista alkaen ja sovitella keskelle leveämpiä ja kapeampia lautoja sen mukaan, että aitalautojen välit ovat suurin piirtein tasaisia. Niin teimme myös etupihan aidan mallikappaleita rakentaessamme.

Aidan mallikappaleet

Kodinhoitohuone tuli käytännössä valmiiksi. Paneelien asennuksen jälkeen lankomies viritti kahdelle seinälle tuet pöytätasoille, jotka tehtiin vanhan vaatekaapin hyväkuntoisista ovista. Toiselle seinälle, tason päälle, laitettiin vanhan kirjahyllyn yläosa, jossa on pari hyllyä ja yläkaapit. Ne riittävät tässä vaiheessa säilytystarpeisiin ja huoneeseen jäi tilaa myös silityslaudan käyttämiselle. Sähköpistorasia sitä varten vedettiin jo edellisellä matkalla. Myöhemmin siirrämme ehkä huoneeseen myös pesukoneen ja silloin kalustus täytyy miettiä uudelleen.

Viimeisenä sunnuntaina kävimme lounaalla Mestarin perheen luona. Pääruokana keiton jälkeen oli kania omasta tarhasta. Jo edellisenä sunnuntaina talonmiesten luona Mestarin vaimo kysyi, sopiiko ruokalaji kaikille. Pysyin hiljaa, vaikka en syö riistaa. Pähkäilin asian mielessäni niin, että kotona kasvatettu kani ei kuulu riistaeläimiin. Vaikka olinkin hieman varautunut ennen ruokailua, täytyy sanoa, että kani maistui aivan mainiolta. Mestarin Egerissä asuva poika oli käymässä kotona ja pääsimme hänen kanssaan keskustelemaan Unkarin asioista myös englannin kielellä, jonka hän hallitsi erinomaisesti. Se ei ole ollenkaan tavallista Budapestin ulkopuolella. Tosin poika on opiskellut media-alaa ja työskennellyt Egerissä ravintolassa, joten kielitaidolle on käyttöä molemmissä töissä.

Kääpiökataja - me kutsumme sitä räjähdyskatajaksi.

Mestarilla on omassa pihassaan yhteinen tarha kanoille, hanhille ja porsaille. Toisaalla hän kasvattaa myös mm. lampaita ja kaneja. Sattumalta vierailumme aikana taloon saapuneita uusia kananpoikia ihmetellessämme talon koira kiersi jaloissamme ja kissa makoili auringossa. Unkarin maaseudulla on tavallista, että omassa pihassa kasvatetaan monenlaisia eläimiä omaan käyttöön. Pienehkössä pihassa Mestarilla oli myös monipuolinen puutarha, jossa kasvoi erilaisia syötäviä kasveja, eli nykyäänkin omavaraistalous on arkipäivää, myös pikkukaupungin keskustassa.

Selja

Mestarin käydessä talollamme kyselin häneltä neuvoja olohuoneen seinien korjaukseen. Edellisellä matkalla olin hionut pois seiniin maalattuja koristekuvioita, rapannut paikoin pahimpia paikkoja ja maalannut kalkkimaalilla useita kerroksia. Siinä vaiheessa kaikki näytti hyvältä, mutta maalin kuivuttua olivat koristemaalaukset yhä ikävästi näkyvissä. Aloin hioa seiniä koristemaalausten kohdilta, mutta savitiili alkoi heti pilkottaa hiomisen alta. Tiesin, ettei tiilen päälle voi maalata, ellei ensin rappaa sitä piiloon. Koko huoneen rappaamiseen minun taitoni tai kärsivällisyyteni ei riitä, joten jätin homman sikseen. Olin aika varma siitä, että viikon rappaamisen jälkeen lopputulos olisi onneton. Mestarilla oli kuitenkin hyviä uutisia. Hän soitti kaverilleen, joka suostui rappaamaan kaikki seinät kuntoon puolessa päivässä. Heti sen jälkeen päätimme, että palkkaamme tämän kaverin tästä eteenpäin jokaisen huoneen seinien korjaukseen.

Ehdimme käydä myös Egerissä käytetttyjen kalusteiden myymälässä. Löysimme sieltä mainion sängyn huoneeseeni. Se on oikeastaan divaani, joka näyttää sohvalta. Käytännössä siinä nukkuu kaksikin henkeä, joten se oli oivallinen hankinta. Ostimme samalla löhöilytuolin siskolle ja olohuoneeseen sopivan pöydän. Kaikki tuotiin meille pikkurahalla perille asti. Liikkeen omistaja oli mukana ja totesi tyhjän olohuoneen kohdalla, että "te tarvitsette tänne vielä paljon huonekaluja". Olen samaa mieltä. Talon mukana ostamistamme vanhoista huonekaluista saamme aluksi olohuoneeseen sohvan ja nojatuolin. Sohvapöydän saimme samassa kuormassa, mutta huone kaipaa vielä lisää huonekaluja. Omaan huoneeseeni sain vielä uuden kirjoituspöydän sisustusliikkeestä.

Seuraavalla matkallamme keskitymme puutarhaan. Tilasimme valmiiksi multaa istutuksia varten. Mestari lupasi hoitaa asian, mutta ihmetteli suureen ääneen mullan määrää. Taidamme yllättää unkarilaiset joka käynnin yhteydessä jollakin tavalla ja seuraavalla matkalla se lienee puutarhamme rakentaminen. Talonmiehemme ovat pitäneet myrkyttämällä koko piha-alueen täysin kasvittomana - istutuksia lukuun ottamatta - ja sillä tavoin helppohoitoisena. Me haluamme tontille paljon kasveja ja niiden istutusurakka alkaa keväällä. Yritämme saada myös nurmikkoa kasvamaan joihinkin kohtiin.

Ristilukki - nurinperin

Pihan nykyinen maaperä on hyvin keveää ja hiekkamaista. Se lentää tuulen mukana ja valuu kadulle sateessa. Sammakot kaivautuvat hiekan sekaan ja maan päällä näkyy muidenkin eläinten tekemiä koloja ja käytäviä aivan pinnan alla. Maan tiivistyksen ja nurmikon kylvön jälkeen näiden eläinten elinympäristö on todennäköisesti aivan sekaisin, vielä kun auton kääntöpaikalle takapihalle ajatamme myöhemmin sepeliä. Tontti on kuitenkin niin iso, että kaikki mahtuvat siellä asustelemaan, jopa ristilukit, jotka ahkerasti kutoivat verkkojaan joka puolelle. Etanoista koetamme päästä eroon. Niitä oli nyt syksyllä kuitenkin hyvin vähän näkyvissä, vaikka keväällä niitä näkyi joka puolella. Ehkä ne ovat huuhtoutuneet pois pihalta kesän runsaiden sateiden mukana?

Liszt Ferencin lentokenttä - siis Budapest

Tekemättä jääneet työt on listattu, suunnitelma kevääksi laadittu, lentoliput ostettu ja jäljelle jää vain paluun odotus. Joka päivä paluu on hieman lähempänä.

Aitalautatehdas

Talon takapihalla oli vanha, hyvin huonokuntoinen hevostalli. Viime matkallamme mestari ja talonmiehet olivat huolissaan tallin katosta. Sitä oli peitelty pressuilla ja meille kerrottiin katon vaativan korjaamista pikaisesti. Sanoimme, että aiomme purkaa koko rakennuksen myöhemmin ja istuttaa kasveja betonisen kivijalan sisään. Hajotetut savitiiliseinät olisivat oiva alusta kasveille. Yllätyimme saapuessamme, koska talli oli jo purettu.

Ryhdyin korjaamaan oviaukon kohtaa, koska halusimme kivijalasta yhtenäisen. Muurasin oviaukon umpeen yli jääneillä punasavitiilillä. Aikaisemmin ostamamme ulkokäyttöön tarkoitettu muuraussementti loppui kesken, mutta kävimme sitä kylän pienestä rakennustarvikeliikkeestä hakemassa lisää.

Tallin perusta uusiokäytössä maalattujen aitalautojen kuivaus- ja säilytyspaikkana.

Vanhan tallin kivijalan sisään tehtävään kukkapenkkiin – tai ehkä paremminkin kasvipenkkiin – saimme hankittua jonkin määrän kasveja Egeristä. Lähikaupungista ostimme niitä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kasvit istutettiin pihamaalle ja tallin perustalle keksimmekin uutta käyttöä.

Siskoni on tehnyt kesän aikana kokonaissuunnitelman uudesta puutarhasta. Kielsimme talonmiehiltä tästä eteenpäin pihan rikkakasvien myrkyttämisen, jotta voimme keväällä aloittaa istutukset toden teolla. He ehtivät jo hieman hermostua, kun he luulivat, että haluamme heidän käsin kitkevän kaikki tontin rikkaruohot. He rauhoittuivat, kun kerroimme, että puutarha saa keväällä rehottaa vapaasti, eikä rikkaruohoihin tarvitse koskea. Sillä tavoin meillä on mahdollisuus saada istuttamamme kasvit hyvään kasvuun ja olemme varautuneet tekemään puutarhassa paljon töitä, myös rikkakasvien kitkemistä. Tarkoituksenamme on istuttaa maanpeittokasveja tontin takaosaan niille alueille, missä rikkaruohot rehottavat. Sillä tavalla myös talonmiesten työ helpottuu, myrkyttämisen tarve vähenee ja tietenkin piha samalla kaunistuu.

Uutta aitaa varten tarvitsemamme puutavaran jouduimme tilaamaan lähikaupungin liikkeestä; omasta kylästä sitä ei saa. Ostimme liikkeestä kaiken sopivankokoisen laudan eikä se riitä koko aitaan. Meilläkään ei olisi aika riittänyt enempään aitalautojen valmistamiseen, koska matkamme aikana viikon ajan emme sateen vuoksi päässeet ulkotöihin.

Viime päivinä on ollut poutaa ja olemme päässeet vauhtiin aitalautojen maalausurakassa. Siskoni kanssa olemme muodostaneet kahden hengen minitehtaan. Urakkanamme on maalata noin 130 viisimetristä aitalautaa, joista osa halkaistuna. Urakka on jo kestänyt muutaman päivän verran ja säätiedotus lupaa meille vielä hyvää säätä pariksi päiväksi. Toivoaksemme saamme tarpeellisen määrän lautoja valmiiksi mestaria varten. Hän voi sitten valmistaa uutta aitaa laudoistamme, tosin jokainen aitatolppien väli on omanlaisensa, joten emme pysty tekemään valmiita aitapaloja valmiiksi. Mestari aikoo ensin suoristaa aitapylväät ja siistiä niiden alaosissa olevien betoniosien pinnat. Talven aikana aita rakentuu niin pitkälle kuin materiaalia riittää.

Aitalautoja.

Auringossa puuhaillessa onnistuimme siskoni kanssa molemmat käräyttämään nahkamme. Netistä katselimme Suomen säätiedotusta, jossa kerrottiin pian satavasta ensilumesta. Se laittoi miettimään kotiinpaluun järkevyyttä.

Talonmiehet kertoivat, että kesän aikana on ollut kovia sateita ja myrskyjä. Puutarhaa ei ole tarvinnut paljoakaan kastella, mutta toisaalta hedelmäpuiden sato on varissut ennen aikojaan alas monesta puusta. Kun saavuimme talolle, jäljellä oli vain omenia yhdessä puussa, josta oli jopa katkennut yksi oksa hedelmien painosta. Joku meille tuntematon naapuri käy hakemassa puusta pudonneet omenat, koska meillä ei ole niille käyttöä. Olemme talonmiehille ilmoittaneet, että kaikki puiden antimet saa käyttää sitä mukaa kun sato valmistuu. Viinirypäleet jatkavat vielä kypsymistään ja niistä näyttäisikin tulevan melko runsas sato. Ne ovat vielä hieman kirpeitä syötäväksi, joten jätämme suosiolla sadonkorjuun talonmiehille. He kertoivat, että aikovat poimia rypäleet marraskuun alkupuolella. Siihen asti ne keräävät makeutta auringosta.

Ilmat paranevat, naapuritalo ei

Sunnuntaina olimme talonmiesten luona lounaalla, joka oli järjestetty pitkän kaavan mukaisesti. Myös Mestari perheineen oli kutsuttu, joten keskustelu sujui saksan kielellä. Oletimme saavamme yhden ruokalajin ja jälkiruokana kahvin kanssa leivonnaisia. Aluksi meille tarjoiltiin lammaspörköltiä (muhennosta) perunoiden kanssa. Seuraavaksi pöytään kannettiin kanankoipia ja minijauhelihapihvejä. Maustekurkkuja oli tuttuun tapaan tarjolla lisukkeena. Kahvin kanssa saimme kolmea lajia pienia makeita leivonnaisia ja aterian kruunasi suklaakakku. Ensin ruokajuomana tarjottiin 60-prosenttista luumuviinaa ja lasia täytettiin kaiken aikaa, mutta aterian edetessä juomatarjoilu laajeni viineihin ja olueen. Tosin viinaryyppyjäkin olisi saanut lisää, mutta tyydyimmme miedompiin juotaviin.

Naapuritalo

 Kesken lounaan pian viikon kestänyt sade loppui yllättäen ja aurinko alkoi paistaa. Kohteliaan seurustelun jälkeen palasimme kotiin ja aloimme innokkaasti ulkotöihin. Aidankappaleiden sahaus ja öljyäminen pääsi käyntiin. Pikapuoliin meillä on malli- ja koekappaleet rakennettuna talon etupuolella olevaan sivuaitaan. Mestarin kanssa sovimme, että hän tulee tutkimaan valmistamamme mallikappaleet, joiden mukaan hän jatkaa aidan valmistusta myöhemmin.

Lähes viikon yhtämittaisen ja aika ajoin hyvin runsaan sateen jäljiltä naapuritalomme on alkanut narahdella uhkaavasti. Talo on ollut tyhjillään pitkiä aikoja ja päässyt tosi huonoon kuntoon. Yksi savupiippu jo romahti pihallemme viime matkan aikana ja nyt talon päädyssä ollut katos on osin romahtanut. Vanha olkikatto on alkanut purkautua ja sade pääsee suoraan taloon. Olki-savitiilet imevät itseensä sadevettä ja seinät ovat pullistuneet ulospäin. Talosta kuuluu narahduksia ja tömähdyksiä. Päätimme olla menemättä sen lähelle. Melkoinen sotku taitaa syntyä, jos ja kun talo romahtaa, osittain myös pihallemme. Vuokra-auton siirsimme jo takapihalle mahdollisimman kauas talosta.

Toivottavasti kaunis sää jatkuu, niin pääsemme valmistamaan aitalautoja. Ensi sunnuntaiksi meillä on lounaskutsu Mestarin perheen luokse. Rouva lupasi valmistaa kanipaistia. Meidän vuoromme siirtyy ilmeisesti ensi kevääseen.

Sateen sattuessa sisätöitä

Tällä viikolla olemme saaneet sadetta niskaamme, välillä oikein reilusti. Välillä on ukkostanutkin. Vaikka täällä Pustalla näkee kauas joka suuntaan, muutaman kerran sade on päässyt meidät totaalisesti yllättämään. Sateen vuoksi olemme myös joutuneet muuttamaan suunnitelmiamme. Uutta aitaa varten tilaamamme lautakuorman saimme onneksi kannettua suojaan autotalliin ennen sateen alkua. Ostimme puutavaraliikkeestä koko heidän varastonsa sitä lautakokoa, josta alamme valmistaa aidan osia. Kokoamisurakasta olemme jo sopineet Mestarin kanssa. Hän suoristaa ensin betoniset aitatolpat, korjaa tolppien alaosien välissä olevat valetut osat ja pinnoittaa ne vielä siisteiksi. Sen jälkeen hän kokoaa aidat tolppien väliin niistä aineista, jotka aiomme hänelle valmistaa. Meille se urakka tarkoittaa noin 700 lautametrin sahausta sopiviin paloihin ja niiden käsittelyä puuöljyllä. Osa laudoista myös sirkkelöidään kahtia, koska aita rakentuu vuoroin leveämmistä ja kapeammista laudoista. Toivottavasti ilmat alkavat kaunistua, sillä aitalautojen valmistus onnistuu vain kuivalla säällä.

Ilmojen vuoksi olemme hieman edistyneet sisätöissä. Vanhan ruokakomeron eli tulevan kodinhoitohuoneen lattiaa varten onnistuimme löytämään (toivottavasti) toimivan vesieristysaineen. Parin käsittelyn jälkeen asensin lattialle vaimennuslevyt ja sen päälle saimme lankomiehen kanssa leikkeltyä muovimaton sopimaan epämääräisten seinien mukaisesti paikalleen.

Lankomies pääsi sitten sovittelemaan paneleita mahdollisimman suoriin jonoihin. Kuten kuvistakin näkyy, huoneen seinien alaosat olivat siinä kunnossa, ettei niitä voinut saada hiomalla tai edes pakkeloimalla suoriksi ja paneli oli ainoa keino saada seinäpinta siistiksi. Huoneen kahdella seinällä oli lattian alaosassa leveämpi muuraus, joka piti saada peittoon. Lisäksi huoneen seinät ovat kaarevat, ellei jopa kiemurtelevat, joten paneleiden saaminen suoraan jonoon vaati rungon rakentamista käsityönä eri paksuisena eri kohdissa. Tässä vaiheessa huone odottaa listoja, panelin vahausta ja tietenkin kalusteita. Aitaprojektimme etenemisestä riippuu, miten pitkälle tällä matkalla pääsemme kodinhoitonuoneen kanssa. Emme ota siitä murheita, sillä aitalautojen valmistus on nyt ykkösasia. Huomenna käynnistämme aitalautatehtaan, mikäli sää sen sallii.

Paimenen keitto - Lebbencsleves

"Syksyinen" etupiha.

Mestari kävi talonmiesten kanssa meitä tervehtimässä. Kesän aikana oli väliaikaisesti korjattu talon kattoa, mutta parempaa korjausta varten pitää hankkia jonkin verran kattotiiliä ja tukirimoja. Sovimme samalla aidan rakentamisurakasta ja saimme sitä varten listan tarveaineista. Itse tekemämme lista muista tarvittavista hankinnoista pitenee päivittäin. Oman hankaluutensa ostosten tekoon tuo se, että maksukorttia voi käyttää vain kaikkein suurimmissa kaupoissa. Muita ostoksia varten nostamme käteistä rahaa automaatista. Sitä tuntee itsensä aika äveriääksi kun marssii puutavaraliikkeeseen pari sataa tuhatta forinttia taskussa.

Keiton ainesosat - piippu ei kuitenkaan päätynyt keittoon, Rasvakuutiot ja lasagne-levyt ovat jo padassa.

Kun kävimme vierailulla ystäviemme kesämökillä vuoristossa, meille tarjottiin lounaaksi isännän valmistamaa Hortobágyn paimenten perinteistä keittoa (Lebbencsleves). Paikallinen tarina kertoo, että "herrat" tapasivat paimenen useana päivänä, kun tämä oli tekemässä itselleen ruokaa. Kun he kysyivät, mitä ruokaa paimen tänään valmistaa, vastaus oli aina sama: lebbencsleves. Jonkin ajan päästä "herrat" alkoivat ihmetellä, miksi paimen syö joka päivä samaa ruokaa. "Olen syönyt tätä joka päivä jo neljäkymmentä vuotta; miksi vaihtaa reseptiä?", kuului komentti. Keitto olikin niin hyvää, että on helppo ymmärtää paimenen vastaus.

Keitto valmistetaan maakuoppaan tehdyn nuotion päällä, kolmijalkaiseen telineeseen ripustetussa kattilassa, jollaisia näkyy myynnissä teiden varsilla. Keiton teko alkaa porsaan kylkirasvasta leikattujen kuutioiden käristämisellä. Pataan lisätään sitten hieman laardia ja pian rasvapalat siivilöidään pois padasta. Juoksevan rasvan sekaan lisätään rikottuja, ohuita makaronilevyjä, jotka ovat ohuempia kuin meikäläiset lasagne-levyt. Levypaloja sekoitetaan kiivaasti nesteessä ja kun ne alkavat tummentua, on aika lisätä keiton seuraavat ainesosat.

Pataan palautetaan rasvakuutiot, lisätään hienonnettu sipuli, paprikatahna (jota on olemassa oma tuubi erityisesti tätä keittoa varten), viipaloidut perunat (kourallinen ruokailijaa kohden), suolaa ja runsaasti paprikajauhoa. Tulisia pikkupaprikoita laitetaan mukaan maun mukaan, meidän keittoomme laitettiin sitä (luvan kanssa) kuitenkin vain puolen paprikan verran. Ainesten pyörityksen jälkeen joukkoon lisätään kuumaa vettä riittävä määrä. Keiton annetaan kiehua 20 minuuttia – puoli tuntia. Kypsyys tarkistetaan perunoista. Ruokapöytään tuodaan tulista paprikatahnaa, josta jokainen ruokailija voi lisätä sitä omalle lautaselleen ja näin säätää keiton tulisuutta. Itse söin keittoa kolme lautasellista, mikä on itselleni oikein hyvän ruoan maksimimäärä.

Innostuimme keiton valmistuksesta niin paljon, että aloimme kaivaa takapihalle kuoppaa tulisijaa varten. Kunhan ehdimme hankkia kolmijalassa roikkuvan keittokattilan, koetamme itsekin jäljitellä reseptiä. Meillä on myös unkarilaisten ruokien keittokirja ja tälläkin matkalla aiomme kokeilla jotakin uutta ruokalajia ohjeen mukaisesti (onneksi reseptit kirjassa ovat myös italiaksi, joten pystyn ne kääntämään helpommin). Perinteiset unkarilaiset ruoat ovat valmistustavaltaan melko yksinkertaisia, mutta joitakin niiden raaka-aineita on mahdollista saada vain täältä. Suomessa joutuu turvautumaan korvikkeisiin, ellei tuo matkalta mukanaan tarvittavia ainesosia.

Keskeneräinen rakennustyömaa.

Talonmiehet kävivät hieman huvittuneina tutustumassa keittokuoppamme rakennustyöhön. Ehkäpä myöhemmin yllätämme heidät Hortobágyn paimenkeitolla? Meillä on lounaskutsu ensi sunnuntaille talonmiesten luo. Tämä vastavuoroinen tarjoaminen on tullut meillekin jo tavaksi ja meidän pitää keksiä jokin oma tarjoilumme. Viime matkalla hoidimme sen ravintolassa, mutta ehkä tällä kertaa katammekin pöydän takapihalle tarjoillen heille paimenkeittoa? Se olisi luultavasti melkoinen yllätys!

Syksyn matka alkaa

Odotettu syksyn matka alkoi tiistaina lämpimissä merkeissä. Lämpötila on pysynyt hellerajan pinnassa, mutta aurinko on säästellyt paahdettaan. Pieni yläpilvi tekee olemisen mukavammaksi ainakin meille suomalaisille, varsinkin kun on tarkoitus myös tehdä töitä. Talossa riittää remontoitavaa ja viime matkalla moni työ jäi kesken, kun oven asentaminen ja sähkötyöt sekoittivat omia suunnitelmiamme.

Talolla paljastui, että olohuoneen seinien maalaus ei ollut onnistunut. Seinän pintaan aikoinaan maalatut koristekuviot olivat taas ilmestyneet näkyviin. Miettimisen jälkeen päätimme hankkia kunnollisen työvalon, jonka avulla on mahdollista nähdä tarkemmin joka kohta seinän pinnasta. Ryhdyn uudelleen hiomaan niitä kohtia, joissa maali ei ole peittänyt kuvioita. Sen jälkeen hiotut kohdat pitää pakkeloida paikalliseen tapaan ja kiinniteaineen levittämisen jälkeen aloittaa uudelleen kalkkimaalilla maalaaminen.

Ystävien luona kylässä

Kodinhoitohuoneen seinät olivat maalauksen jäljiltä ihan kelvolliset ja siellä pääsemme etenemään suunnitellusti. Rautakauppoja kierrellessämme onnistuimme myös löytämään nestemäisen, maalaamalla levitettävän eristysaineen huoneen lattiaa varten. Sotkuisemmat työt aloitamme vasta ensi viikolla, kun ensimmäiseksi viikoksi vieraaksemme saapunut ystävämme palaa Suomeen.

Remonttityöt ovat edenneet vain pienin askelin tähän mennessä, koska olemme esitelleet Unkaria vieraallemme. Lähiseutujen lisäksi olemme käyneet vierailulla unkarilaisten ystäviemme kesämökillä Zémplenin vuoristossa aivan Slovakian rajan tuntumassa. Heillä on korkealla vuoren päällä ihana vanha talo ja pari ulkorakennusta, joista he ovat kunnostaneet todella kauniit ja toimivat asuintilat perheelleen ja heidän lapsilleen. He ovat rakentaneet mökilleen myös suomalaisen saunan, jonka puulämmitteinen kiuas ja sen kivet on tuotu Suomesta.

Füzerin linna

Isäntämme veivät meidät katsomaan Füzerin linnaa lähistöllä. Kiipesimme hikipäissämme korkealle vuoren huipulle. Lipunmyyjä totesi, että koska linna on remontissa ja pääsemme vain rajatulle alueelle, hän myy meille kaikille eläkeläisliput. Paikka oli huikean korkealla ja alas tullessa piti välillä katse pitää sellaisissa suunnissa, joissa ei nähnyt huimaavaa jyrkännettä metrin päässä. Hieno retki, jossa kunto kasvoi taas kohisemalla. Unkarissa on valtavasti historiaan liittyvää nähtävää ja imemme aina tilaisuuden tulleen itsemme lisää tietoa.

Linnan uuden portaat

Paluumatkalla pimeässä suunnistimme navigaattorin ohjeiden mukaan kotiin. Olimme tyytyväisiä, kun totesimme, että se oli löytänyt jonkin meille ennestään tuntemattoman oikotien. Oikaisu jäi kuitenkin haaveeksi, kun navigaattori vei meidät joen rantaan. Joen toiselta puolelta olisi ollut vain lyhyt matka kotikylään, mutta ongelma oli se, että paikalla ei oikeasti ollut lossiyhteyttä. Emme lähteneet auton kanssa kokeilemaan Unkarin toiseksi suurimman joen syvyyttä vaan kiltisti kiersimme maalaiskylien kautta kapeita teitä kotiin. Harmi vain, että oli pimeää, koska maisemat olisivat olleet mielenkiintoisia Tisza-joen rantojen kosteikkoalueella.

Ystävien "viinitarha"

Suunnitelmissa on viedä vieraamme vielä Tisza-järven uimarannalle ja Hortobágyyn, joka on Pustan alueen keskus. Säästelemme remonttitöitä seuraaville viikoille ja pidämme itsekin lomaa, jota olemme koko kesän odottaneet. Pääremonttikohteemme eli aidan rakentamisen aloittaminen ei ole päässyt vauhtiin, koska meillä on ollut vaikeuksia saada tilattua kilometrin verran lautaa. Kaupoissa on henkilökunta vain epäuskoisena pudistellut päätään. Samoin suunnitelmamme löytää puuöljyä lautojen käsittelyä varten on edennyt hitaasti, mutta mahdollisesti saamme sitä hankittua ensi viikolla Egerin kaupungista. Muutenkin hankintalista pitenee päivä päivältä ja ensi viikolla ainakin pari päivää kuluu siihen, että saamme kaiken tarvittavan kuljetettua kotiin.

Odotettavissa 20 astetta kylmempää säätä

Mestari maalasi ulko-ovea kaksi päivää. Olimme päättäneet antaa urakan hänelle, koska ovessa on monipeilinen rakenne, ja sen siisti maalaus on tarkkaa puuhaa. Ovenpielten käsittely jää ensi kertaan. Ulkopuolelle on suunniteltu jonkinlaista vinon seinän piilottavaa oven ympäri kieltävää listaa. Ulkoseinän käsittely ja listan rakentaminen sekä monta muuta asiaa laitetaan nyt suunnittelulistalle seuraavaa matkaa varten. Kesän aikana pohdimme vaihtoehtoja ja Unkariin palatessamme meillä on taas uusi tehtävälista valmiina.

Oven maalaamisen ja kuivamisen jälkeen pääsimme taas jatkamaan omia projektejamme. Hiomistyötä oli sekä kodihoitohuoneessa että olohuoneessa. Sen jälkeen saimme maalaustyöt alkuun molemmissa huoneissa. Kodinhoitohuoneessa ei kalkkimaali kaikissa paikoissa suostunut ottamaan seinän kiinni, mutta paikkausmaalauksen jälkeen jälki alkoi olla siedettävää, ottaen huomioon, että huoneeseen suunnittelemamme vanha kaappi peittää suurimman osan seinästä. Kaapin paikoilleen saaminen onkin sitten oma juttunsa, koska tila on sentilleen saman kokoinen. Miten se onnistuu, se selviää myöhemmin. Kodinhoitohuoneen ikkunanpielet on maalattu kolmeen kertaan. Se näyttäisi riittävän ainakin tällä erää. Ikkuna heijastaa mielenkiintoisia kuvioita seiniin ilta-auringossa ja antaa hyvin valoa huoneeseen. Viisisenttiset lasitiilet toimivat hyvänä eristeenä.

Olohuoneen seiniin on nyt saatu levitettyä kiinnite ja sen jälkeen kaksi maalauskertaa kalkkimaalia. Aikaisemmin seinään maalatut koristekuviot kuultavat yhä läpi, mutta luultavasti ne peittyvät lopulta useamman maalikerroksen alle. Maalausurakka jatkuu siis seuraavallakin matkalla. Siskoni on ahkeroinut hiomalla ja maalaamalla uudelleen edelliseltä omistajalta ostamiamme vanhoja kalusteita. Mallikappale tuli miltei valmiiksi ja sekin työ jatkuu myöhemmin.

WC:n ovi saatiin viimein valmiiksi ja se korvaa nyt vanhan pitsiverhon oviaukossa. Ovi ja sen ympäristö vaatii vielä hieman viimeistelyä, mutta ensi kerralla sekin tulee valmiiksi. Talossa on monta asiaa, jotka etenevät askel kerrallaan. Olemme kuitenkin saaneet vuoden aikana jo lähes puolet huoneista hyvään kuntoon. Vaikka työtä on vielä paljon, muut huoneet vaativat paljon vähemmän aikaa. Olemme myös matkan varrella oppineet paljon niksejä ja hyviä työtapoja, ja työ sujuu joutuisasti. Kuviomaalatut seinät teetävät tästä eteenpäinkin eniten töitä, koska ne vaativat monta maalauskertaa.

Ensi matkalla joudumme hankkimaan kuorma-autollisen puutavaraa. Tontin aita huuta korjaamista ja siihen menee puuta melkein kilometrin verran. Samaan kuormaan otamme muutakin puutavaraa, koska monessa tulevassa työssä tarvitaan rimoja ja lautoja. Tällä matkalla hankimme talonmiehille uuden ruiskutuslaitteen, jolla häädetään tuholaiset hedelmäpuista. Hankimme myös vesiletkuja ja niihin tarvittavat varusteet puutarhan kastelua varten. Seuraavaksi talonmies saa siimaleikkurin, koska aiomme ensi keväänä aloittaa puutarhan istutukset. Silloin ei rikkaruohoja voi myrkyttää, että istutuksemme onnistuvat.

Talonmiesten kanssa käytiin läpi juoksevat asiat, osin pantomiiminä, mutta lopulta kaikkiin asioihin saatiin selvyys. Huomenna mestari tulee vielä hoitamaan pari viimeistä työtä ja hyvästelemme hänet, talonmiehet ja talomme joksikin aikaa. Seuraavan matkan suunnittelu on jo hyvässä vaiheessa ja olemme kirjanneet ylös kaikenlaista seuraavalla matkalla tarvittavaa. Jotakin aiomme taas tuoda Suomesta, koska emme ole täältä löytäneet kaikkea, mitä olisimme tarvinneet. Talo valmistuu pikku hiljaa, pala kerrallaan. Nyt palaamme Suomeen palelemaan, täällä kun on viime päivinä ollut 20 astetta lämpimämpää.

Johdot solmussa

Puutarhaan ilmestyy lisää kukkia kaiken aikaa

Ulko-oven ympäristön korjaustyö tuli valmiiksi ja mestari pääsi mukaan talon sähkötöihin. Suunnitelman mukaisesti keittiöön asennettiin valaisimet ja pistorasiat sekä kodinhoitohuoneeseen saatiin pistorasia. Tätä varten mittaritaululta vedettiin uusi kaapeli keittiöön ullakon kautta. Sulakkeita lisättiin ja sähkömies ehdotti pylväästä taloon tulevan johdon vaihtamista myöhemmin isompaan, koska muutostöiden jälkeen voimme käyttää entistä useampia laitteita yhtä aikaa. Myös sisäjohtoja vaihdettiin paikoin uusiin.

Kaikki johdot piilotettiin seinien sisään, joten sähkömiehen on osattava myös rappaustyöt. Paneloidulla seinäosuudella hän saattoi lisäksi piilottaa johdot panelin taakse, joten niitä ei ole juuri lainkaan näkyvissä. Suojamaadoitusta varten piti vetää paksu johto, joka kiinnitettiin kaasuputkeen. Ehdimme ihmetellä asiaa ääneen, jolloin meille selitettiin, että kaasuputki kulkee maan sisällä ja on siksi hyvä maadoitin. Johtoa varten ehdittiin tehdä seinään uraa jonkin matkaa, kunnes ilmeni, että alla kulki muoviputki samalla kohdalla. Saimme hieman lisää maalattavaa, mutta sitä riittää muutenkin joka seinällä.

Kun sähköt lopulta saatiin kytkettyä uuteen kaapeliin, alkoi hirmuinen hälinä. Jossakin matkan varrella oli oikosulku. Moneen suuntaan juoksemisen, huokailun ja taivastelun jälkeen kaikki alkoi äkkiä toimia. Missä vika oli, jäi meille arvoitukseksi, emmekä ryhtyneet kyselemään siitä enempää.

Tulevaan olohuoneeseen saatiin pistorasiat kahteen kohtaan seinän alaosaan. Alun perin jokaisessa huoneessa on ollut vain yksi pistorasia puolentoista metrin korkeudella, eli sähköasennustyö tulee jatkumaan kunnostaessamme muita huoneita. Nyt pääsemme jatkamaan olohuoneen remonttia, joka on vain odottanut sähköasennuksen valmistumista. Seinien kolot on korjattu jo aiemmin. Kunhan johtourien pakkelointi kuivaa, pääsemme maalaushommiin. Lattian laitto taitaa jäädä ensi kertaan.

Oven asennustyön nähtyämme pyysimme mestaria asentamaan myös uuden ikkunan kodinhoitohuoneeseen. Erityisesti muuraustyö on taitoa ja aikaa vaativaa, mutta häneltä se käy käden käänteessä. Nyt odottelemme ikkuna-aukon kuivumista ja vasta sen jälkeen voi maalaustöitä jatkaa. Lattia jäänee sielläkin odottamaan seuraavaa matkaa.

Muut suunnittelemamme viimeistelytyöt ovat nekin edenneet hyvin hitaasti, koska työmiehiä on pyörinyt joka puolella ja olemme lähinnä koettaneet olla pois jaloista. Meille on jäänyt sopivien ruuvien, naulojen ja työkalujen noutaminen. Tänne hankkimamme työkalut ja koneet ovat tietysti uusia, samoin ruuvit ja naulat monesti avaamattomissa pakkauksissa. Tämä ihmetytti mestaria, ja hän totesi, että meillä on oma rautakauppa kotona. Viimeksi Tiszafüredissä käydessämme tarvitsimme pätkän vahvaa puuta seinän sisään ikkunan yläpuolelle ja vielä yhden säkin sementtiä. Niiden ostamiseen kului tunti. Kuittiin tulee ostajan henkilötiedot osoitteineen ja kolme eri leimaa allekirjoituksineen. Maksutapahtumaa varten tarvitaan kaksi tai kolme ihmistä, jolla on jokaisella oma tehtävänsä kuitin valmistamisessa. Sama ilmiö näkyy täällä laajalti ja työllistää useita ihmisiä työn määrään nähden. Leimasimien valmistajat pärjäävät myös hyvin, sillä kaupassa takuutodistukseen tarvitaan yleensä kuusi leimaa. Olen huomannut muutamien myyjien oppineen työnsä tehostamista, koska he osaavat leimata kahdella leimasimella yhtä aikaa yhdellä kädellä.

Uusi ulko-ovi

Päivä on kulunut uutta ovea asentaessa. Sementtiä on haettu kylän rautakaupasta jo 120 kiloa seinän paikkausta varten. Takapihalta on kannettu kaikenlaista tiilimateriaalia vanhoja kattotiiliä myöten, ja niistä mestari on kilkutellut vasarallaan oven yläpuoliseen aukkoon sopivia tilkepaloja. Lopulta sinne saatiin jäämään enemmän tavaraa kuin tuli alas, ja aukko alkoi muotoutua sopivaksi uutta ovea varten. Koska aukko nyt oli korotettu koko seinän paksuudelta, päätimme kysyä mestarilta, josko oven voisi kuitenkin asentaa aukeamaan sisäänpäin. Se helpottaisi oven suojausta, koska saranat olisivat sisäpuolella. Yksi lysti, sanoi mestari, mutta muistutti, että ovi aukeaisi eri suuntaan kuin olimme halunneet. Se taas ei meitä haitannut.

Uusi ovi sisältäpäin

Pienten korjausten ja kymmenien milllintarkkojen mittausten ja säätöjen jälkeen uusi ovi saatiin lopulta paikalleen. Mestari ei ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta syynä oli ulkoseinän muoto, joka esti oven asentamisen yhtä aikaa sekä vatupassiin että tasan ulkoseinän mukaisesti. Meistä uusi ovi on hieno, koska se on suorassa ja sen saa auki taistelematta lukon kanssa. Samalla katosi usean sentin "tuuletusrako" oven alareunasta. Jopa yksisuuntainen ikkuna on nyt oikein päin ja ovimyyjäkin voisi olla siitä iloinen, jos tietäisi uusimmasta oven käänteestä. Oli pienestä kiinni, ettei meillä nyt ole Unkarin ainoa ulospäin aukeava ulko-ovi. Loppujen lopuksi tämä on parempi ratkaisu.

Uusi ovi ulkoapäin

Saimme myös varmuuslukon toiseen ulko-oveen. Huomenna jatketaan uuden oven ympäristön paikkaus- ja siistimistyötä. Jos aikaa jää, mestari voi aloittaa seinän purkamisen kodinhoitohuoneen ikkunan ympäriltä. Mielenkiintoisinta on kuitenkin sähköasennus. Aikaisemmin meillä käydessään sähköasentaja ehti puolen tunnin aikana suunnitella asennuksen moneen kertaan eri tavoilla. Hänen saapumisensa viivästyi päivällä, ja huomenna näemme, millainen on lopullinen toteutus. Olemme päättäneet, että on parempi olla neuvomatta paikallisia ammattimiehiä, silloin kun mielipidettämme ei kysytä. Saamme varmasti ihan toimivat ratkaisut, vaikka ne eivät olekaan suomalaisen mallin mukaisia.

Muisto Tokajin retkeltä. Kalastaminen näytti olevan suosittu harrastus.