Paimenen keitto - Lebbencsleves

"Syksyinen" etupiha.

Mestari kävi talonmiesten kanssa meitä tervehtimässä. Kesän aikana oli väliaikaisesti korjattu talon kattoa, mutta parempaa korjausta varten pitää hankkia jonkin verran kattotiiliä ja tukirimoja. Sovimme samalla aidan rakentamisurakasta ja saimme sitä varten listan tarveaineista. Itse tekemämme lista muista tarvittavista hankinnoista pitenee päivittäin. Oman hankaluutensa ostosten tekoon tuo se, että maksukorttia voi käyttää vain kaikkein suurimmissa kaupoissa. Muita ostoksia varten nostamme käteistä rahaa automaatista. Sitä tuntee itsensä aika äveriääksi kun marssii puutavaraliikkeeseen pari sataa tuhatta forinttia taskussa.

Keiton ainesosat - piippu ei kuitenkaan päätynyt keittoon, Rasvakuutiot ja lasagne-levyt ovat jo padassa.

Kun kävimme vierailulla ystäviemme kesämökillä vuoristossa, meille tarjottiin lounaaksi isännän valmistamaa Hortobágyn paimenten perinteistä keittoa (Lebbencsleves). Paikallinen tarina kertoo, että "herrat" tapasivat paimenen useana päivänä, kun tämä oli tekemässä itselleen ruokaa. Kun he kysyivät, mitä ruokaa paimen tänään valmistaa, vastaus oli aina sama: lebbencsleves. Jonkin ajan päästä "herrat" alkoivat ihmetellä, miksi paimen syö joka päivä samaa ruokaa. "Olen syönyt tätä joka päivä jo neljäkymmentä vuotta; miksi vaihtaa reseptiä?", kuului komentti. Keitto olikin niin hyvää, että on helppo ymmärtää paimenen vastaus.

Keitto valmistetaan maakuoppaan tehdyn nuotion päällä, kolmijalkaiseen telineeseen ripustetussa kattilassa, jollaisia näkyy myynnissä teiden varsilla. Keiton teko alkaa porsaan kylkirasvasta leikattujen kuutioiden käristämisellä. Pataan lisätään sitten hieman laardia ja pian rasvapalat siivilöidään pois padasta. Juoksevan rasvan sekaan lisätään rikottuja, ohuita makaronilevyjä, jotka ovat ohuempia kuin meikäläiset lasagne-levyt. Levypaloja sekoitetaan kiivaasti nesteessä ja kun ne alkavat tummentua, on aika lisätä keiton seuraavat ainesosat.

Pataan palautetaan rasvakuutiot, lisätään hienonnettu sipuli, paprikatahna (jota on olemassa oma tuubi erityisesti tätä keittoa varten), viipaloidut perunat (kourallinen ruokailijaa kohden), suolaa ja runsaasti paprikajauhoa. Tulisia pikkupaprikoita laitetaan mukaan maun mukaan, meidän keittoomme laitettiin sitä (luvan kanssa) kuitenkin vain puolen paprikan verran. Ainesten pyörityksen jälkeen joukkoon lisätään kuumaa vettä riittävä määrä. Keiton annetaan kiehua 20 minuuttia – puoli tuntia. Kypsyys tarkistetaan perunoista. Ruokapöytään tuodaan tulista paprikatahnaa, josta jokainen ruokailija voi lisätä sitä omalle lautaselleen ja näin säätää keiton tulisuutta. Itse söin keittoa kolme lautasellista, mikä on itselleni oikein hyvän ruoan maksimimäärä.

Innostuimme keiton valmistuksesta niin paljon, että aloimme kaivaa takapihalle kuoppaa tulisijaa varten. Kunhan ehdimme hankkia kolmijalassa roikkuvan keittokattilan, koetamme itsekin jäljitellä reseptiä. Meillä on myös unkarilaisten ruokien keittokirja ja tälläkin matkalla aiomme kokeilla jotakin uutta ruokalajia ohjeen mukaisesti (onneksi reseptit kirjassa ovat myös italiaksi, joten pystyn ne kääntämään helpommin). Perinteiset unkarilaiset ruoat ovat valmistustavaltaan melko yksinkertaisia, mutta joitakin niiden raaka-aineita on mahdollista saada vain täältä. Suomessa joutuu turvautumaan korvikkeisiin, ellei tuo matkalta mukanaan tarvittavia ainesosia.

Keskeneräinen rakennustyömaa.

Talonmiehet kävivät hieman huvittuneina tutustumassa keittokuoppamme rakennustyöhön. Ehkäpä myöhemmin yllätämme heidät Hortobágyn paimenkeitolla? Meillä on lounaskutsu ensi sunnuntaille talonmiesten luo. Tämä vastavuoroinen tarjoaminen on tullut meillekin jo tavaksi ja meidän pitää keksiä jokin oma tarjoilumme. Viime matkalla hoidimme sen ravintolassa, mutta ehkä tällä kertaa katammekin pöydän takapihalle tarjoillen heille paimenkeittoa? Se olisi luultavasti melkoinen yllätys!