Äitienpäivän päivällinen

Lauantain ostosmatkalla vieraamme onnistui löytämään Debrecenistä todella hienon juhlapuvun ylioppilasjuhliinsa. Olohuoneeseen valitsemaamme mattoa ei löytynyt, vaikka mainoslehtisen mukaan ne ovat myynnissä toukokuusta alkaen. Myyjä vain pyöritteli silmiään, kun hänelle kerrottiin, että nyt on jo toukokuu. Yritämme mattokauppoja uudelleen syksyllä, toivottavasti paremmalla onnella.

Jäin itse talolle ja sain lopultakin muurattua terassin päätyyn rappuset. Ne vaativat vielä viimeistelyä, mutta kesän vesisateet ohjautuvat talosta poispäin. Rappujen kohdalla ollut vanha muuri oli todella huonossa kunnossa ja mureni käsiin kun aloin sitä purkamaan rappusten tieltä. Rapun yläosaan ehdin aikaisemmin muurata "kauluksen" estämään sadeveden valumista taloa ja terassia kohti. Sen ja ylemmän askelman pinnan väliin laitoin vielä kattohuopaa eristämään sadeveden kulkeutumista taloon päin. Saa nähdä toimiiko keksintöni vai joudunko korjailemaan rappua seuraavalla matkalla.

Sunnuntaina Unkarissa vietettiin äitienpäivää. Talonmiespariskunta ja Mestarin perhe saapuivat luoksemme päivälliselle, jonka valmistelu oli vielä täydessä käynnissä vieraiden saapuessa. Ruokalajien välissä jouduimme tiskailemaan astioita, koska meillä on niitä vielä liian vähän ison seurueen tarpeisiin. Olimme ahtaneet keittiöön kaksi pöytää ja siellä liikkuminen oli hankalaa, joten häädettyämme vieraat ruokalajien välissä ulos seurustelemaan saimme lautaset ja tarjoiluastiat vaihdettua. Vieraamme kehuivat kohteliaasti ruokaa, mutta sitä jäi meille vielä parin päivän tarpeiksi.

Matkamme lähenee loppuaan ja maanantaina oli tuliaisostosten päivä. Ehdin vielä vetää uuden sähköjohdon portilla olevaan ovikelloon. Sain myös kiinnitettyä kylpyhuoneen pesukoneen sähköjohtoa varten seinään kaapelikourut eikä jatkojohto roiku enää kaasuputken varassa. Lankomies ehti vielä kasata kompostikehikon takapihalle ja siskoni sai rinteen istutukset alkuun. Meillä on edelleen voimassa tilaus multakuormasta ja maksoimmekin sen etukäteen. Toivottavasti multa odottaa meitä kun seuraavan kerran palaamme talolle.

Matkamme aikana saimme valmiiksi monta suunniteltua työtä mutta luultavasti niitäkin enemmän saimme valmiiksi ennalta suunnittelemattomia asioita. Tekemättömät työt siirtyvät seuraavan matkan työlistalle ja ainakin osa niistä tulee tehtyä silloin. Mestarin kanssa sovimme jo alustavasti aidan loppuosan rakentamisesta ensi talven aikana, kun hänellä on hieman vähemmän palkkatöitä. Aidanpylväiden välisen alemman osan muuraukset ovat myös uusimisen tarpeessa, mutta siirsimme vielä sitä eteenpäin, koska haluamme ensin uusia talon, autotallin ja navetan katot. Aitaa ja muita tarpeita varten tilaamme taas ison kasan lautoja ja pääsen maalaamaan niitä satoja metrejä. Siitä voin unelmoida seuraavan matkan alkuun asti. Siihen asti näkemiin – kotimatkamme alkaa nyt. Viszontlátásra!

Vieraita ja retkiä

Unkarilainen vappusalko erään talon aitaan kiinnitettynä

Budapestistä vieraamme kanssa palatessaan sisko ja lankomies olivat poikenneet lähikaupungissa ja hankkineet muutaman laatan terassin edustan kukkapenkin päätyyn. Innostuimme heti asentamaan ne paikoilleen. Se onnistuikin melko helposti ja sateella ja sen jälkeen pitkään kuraisena pysynyt kohta on nyt mahdollista ylittää kuivin jaloin.

Pustan tuuli tyyntyi ja siskoni innostui jatkamaan nurmikon perustamista. Ilmakin oli sopivan kosteaa ja maa valmiiksi märkää. Omalta kylältä olimme löytäneet nurmikolle sopivaa lannoitetta. Lannoituksen ja haraamisen jälkeen siskoni sai siemenet kylvetyksi hiekan avulla. Seuraavana päivänä maa vielä poljettiin jalkavoimin tiiviiksi. Suomesta saapunut vieraamme osallistui maan tamppaamiseen, paremman ohjelman puutteessa.

Jättiläispuita Tisza-joen rannalla

Itselleni tuli keikka noutamaan toista vierastamme. Hän oli Miskolcin yliopistossa suorittamassa tämän hetkisten opiskelujensa viimeisiä tutkintoja. Hän oli aikoinaan auttamassa meitä talon ostamisessa aivan sen alkumetreillä ja koulutuksensa avulla hän saattoi puolestamme tarkistaa myös kauppakirjat. Tarjosimme hänelle yösijan ennen hänen paluutaan Suomeen seuraavana päivänä. Vietimme hauskan illan muistellen aikaisempia matkojamme ja erityisesti monenlaisia kommelluksia. Seuraavana päivänä ajoin vieraamme lentokentälle Budapestiin.

Lossi Tisza-joen yli kylämme kohdalla

Teimme vappuaattona ostoksia vapun ja viikonlopun varalle. Kaupat olivat ruuhkaisia, koska muillakin oli sama ajatus. Vapun päivänä kaupat pitävät ovensa suljettuina ja sunnuntaina täällä vietetään äitienpäivää. Vappupäivänä lähdimme ajelemaan ensin Egeriin, missä kiertelimme keskustan kävelykaduilla.

Egerin keskustaa

Jatkoimme matkaa Lillafürediin, joka sijaitsee kiemuraisen, huimia näköaloja tarjoavan tien päässä vuoristossa. Siellä kaikki ruokapaikat olivat turvoksissa ihmisistä ja tien reunat pakattu täyteen pysäköityjä autoja. Jatkoimmekin matkaa ja päädyimme ruokailemaan tuttuun ja hyväksi havaittuun pizzeriaan kotimatkamme varrella. Yhdessä kohdassa vappukulkue pysäytti matkamme ja poliisi oli sulkenut koko tien. Aikamme odoteltuamme juhlijat oli saatu tien sivuun ja liikenne pääsi taas kulkemaan normaalisti.

Matkalla Lillafürediin

Lauantain ohjelmassa on ostosretki Debreceniin. Jään itse talolle jatkamaan terassin rapun muuraamista, joka on keskeytynyt useaan otteeseen. Ennen kotiin lähtöä se on saatava valmiiksi, ettei sadevesi pääse sitä kautta rakenteisiin. Siskoni on valinnut takapihan rinteestä paikan ostamillemme kasveille ja niiden istutus pitää hoitaa ennen kotiin paluuta. Ostamamme puutavara on niin pitkää, että laudat eivät lyhentämättä mahdu autotalliin, joten niiden suojaan saamiseksi täytyy vielä hieman käyttää aikaa. Sunnuntaiksi olemme kutsuneet talonmiehet ja Mestarin perheineen ruokailemaan ja seurustelemaan kanssamme. Tarjoamme heille suppilovahverokeittoa, sulhaspiirakoita ja karjalanpaistia perunamuusilla. Naudanlihaa emme ole löytäneet minkään kaupan tiskiltä, joten reseptiä on hieman sovellettava sen mukaisesti.

Miskolc, vappumatkamme varrella