Yksi
Unkarin pääsiäisperinteistä on “vízbevető
hétfő” eli pääsiäismaanantain veteenheitto. Tämän perinteen
mukaisesti nuoret naiset on aikanaan kannettu joen rantaan ja
heitetty veteen. Sittemmin tapa muuttui niin, että naiset otettiin
kiinni ja heidän päälleen heitettiin sangosta kaivovettä.
Nykyisin on jo päästy inhimillisempään tapaan ja naisten päälle
suihkutetaan parfyymia pullosta. Vaikka tyttöjen kastelu on ollut
melkoinen koettelemus ja vaatinut useita vaatteiden vaihtoja päivän
mittaan, tytöt myös kilpailivat siitä, montako kertaa joutuivat
vaihtamaan asua päivän mittaan. Alun perin kyse onkin ollut
hienovaraisista kosintamenoista naimattomien tyttöjen kanssa, mutta
nykyään on lupa suihkutella myös aikuisia ja avioliitossa olevia
naisia, esimerkiksi työkavereita tai muita ystäviä. Ennen vanhaan
suihkuttelijan palkka oli maalattu pääsiäsmuna, sittemmin ryyppy,
ruokaa tai rahaa.
Toinen
pääsiäispäivä toikin talonmiehen kylään perinteiselle
"suihkutukselle". Siskoni sai niskaansa suihkauksen
parfyymipullosta ja talonmies tietysti palkaksi lasillisen Palinkaa
eli paikallista "kirkastettua". Olimme edellisenä iltana
miettineet, että pitäisikö meidän ostaa talonmiehille uusi
ruohonleikkuri, koska talollemme on nyt saatu kasvamaan nurmikko
melko isolle alueelle. Talonmies on tähän asti käyttänyt omaa
ruohonleikkuriaan meidänkin pihallamme. Nyt selvisi, että
ruohonleikkuri on mennyt rikki ja talonmies sai valita läheisen
myymälän kuvastosta itselleen uuden, jonka käymme hänelle pian
ostamassa.
Ajelimme
maanantaina taloltamme muutaman kilometrin päähän Tisza-joen
rantaan katsomaan vesitilannetta. Joki oli kevättulvan aikaan
noussut ajotielle, joka oli vielä mutainen, mutta nyt vesi oli jo
siististi uomassaan. Ajoimme sen jälkeen Pustan "pääkaupungin"
eli Hortobágyn ohi tutulle lintutornille. Ihmisiä oli paljon
liikkeellä pääsiäispyhien vuoksi ja torneillakin oli hieman
ruuhkaa. Vaikka Pusta on kesällä kuiva aro, niin tällä hetkellä
vesi seisoi pelloilla joka puolella. Talvi on täällä ollut todella
sateinen. Teimme kotiin palatessa vielä kierroksen ja palasimme
talolle toista tietä. Haikaroita näkyi paljon pesissään
sähköpylväiden päissä. Kevät etenee myös puutarhassa joka
päivä. Puu toisensa jälkeen puhkaisee silmunsa ja uusia kukkia
ilmestyy näkyviin kaiken aikaa.
Tiistaina
pääsimme viimein alkuun navetan katon kanssa. Sen jälkeen olemme
saaneet puretuksi osan katosta mittojen ottamista varten ja koko
navetan etuosan puurakenteet. Autotallin katosta piti irrottaa
reunimmaiset kattopellit ja keikkuessani katon reunalla piti välillä
laittaa silmät kiinni, koska kärsin pahasta korkean paikan
kammosta. Nyt meillä on kuitenkin lista tarvittavasta puutavarasta
ja mitat kattopeltejä varten ja käymme ne tänään tilaamassa.
Seuraavaksi navetan katto pitää purkaa kokonaan, samoin
tukirakenteet. Joudun myös purkamaan tiiliä navetan sivuseinien
yläosasta, koska uudet kattotuolit asennetaan autotallin katon tason
mukaisesti parikymmentä senttiä alemmaksi navetan nykyisistä
seinistä. Puuhaa siis riittää tuleviksi päiviksi.