Kaupat syntyvät

Aamulla oli aikainen herätys. Tästä päivästä tulisi jännittävä ja aika pitkä. Ensin lähdimme hakemaan tulkkimme Debrecenistä. Kaupunki on suuri, mutta reitti kohtaamispaikkaan oli helppo. Matkalla huomasimme isojen kauppaketjujen myymälöitä, joten täältä suhteellisen läheltä olisi saatavissa ihan kaikkea.

Tulkkimme oli oikein miellyttävä ja herttainen nuori neiti. Hän teki heti erinomaisen vaikutelman ja vastaili kysymyksiimme innokkaasti. Selitimme hänelle tarkemmin päivän kulkua ja omia ajatuksiamme kaupan tekoa ajatellen. Hän antoi meille paljon tietoa Unkarista. Erityisesti kyselimme hinnoista ja tietysti tarkensimme kauppaan liittyviä asioita.

Ajoimme suoraan talolle, jonne olimme sopineet tapaamisen myyjän ja välittäjän kanssa. He olivatkin meitä odottamassa ja kättelyrupeaman jälkeen pääsimme tutustumaan taloon. Paikalla olivat äiti ja poika (myyjät) sekä pojan vaimo, välittäjä, asianajaja, tulkkimme sekä me kolme ostajaa. Huoneet kävivät välillä ahtaiksi ja tutkimuksemme oli melko pintapuolista. Erityisesti yritimme etsiä merkkejä kosteudesta, lähinnä seinien alaosista. Sellaisia ei ollut näkyvissä.

Kuvassa tutkimme taloa ulkoa päin.

Lattioiden materiaalit olivat vanhoja ja kuluneita. Seiniä oli kyllä maalattu ahkerammin. Mitään isoja vikoja emme havainneet, paljon uusittavaa kylläkin. Talon kunto oli etukäteen tiedossamme ja olimme jo alustavasti suunnitelleet tulevaa remonttia. Sen suhteen ei vastaan tullut mitään yllätyksiä (paitsi valmis ovi paikassa, johon olimme sen suunnitelleet tekevämme). Kaiken kaikkiaan talon kunto oli ehkä jopa parempi kuin olimme odottaneet. Ajatuksenamme oli hankia talo, joka on heti asumiskelpoinen, ja pikku hiljaa remontoida se paremmaksi ja oman mielemme mukaiseksi. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää unkarilainen tyyli eikä tuoda tilalle suomalaista.

Unkarilainen tyyli sisustuksessa on kansanomainen ja hieman itäblokin tyyliin suuntautunut. Esillä on paljon tavaraa. Seinävaatteet ovat tavallisia, samoin sängyn vieressä oleva seinää suojaava tekstiili, jollaisia muistan omasta lapsuudestani. Myyntiesitteiden kuvissa tuli vastaan paljon maisematapetteja, jotka usein peittivät vain osan seinää. Tässä talossa oli esim. valokatkaisimien ja pistorasioiden ympärille laitettu suoja, ilmeisesti muovimatosta. Oletettavasti ideana on pitää kalkittu seinä puhtaana, koska sitä ei voi puhdistaa vedellä. Tässä maistiaispala keittiöstä, kuvassa myös välittäjä.

Talossa on kuusi huonetta: makuuhuone, olohuone, pikkuhuone, eteisaula, keittiö ja kylpyhuone. Sen lisäksi keittiön yhteydessä on suuri komero (ruoan säilytystä varten), jonne emme kukaan kehdanneet kurkistaa. Se jää vaille alkuperäistä tarkoitustaan ja olemme kilvan keksineet sille uutta käyttöä. Saapas nähdä, vaikka siitä tulisi aikanaan minisauna? Kokoa sillä on vain kolme neliömetriä.

Talossa on vielä yksi lämmittämätön huone, jonne kuljetaan ulkopuolelta. Se on toiminut varastona, mutta sen voisi kunnostaa myös asumiskäyttöön myöhemmin. Lisäksi tontilla on vanha navetta ja talli. Talon ja navetan välissä on lisäksi autotalli, mutta se on hyvin huonokuntoinen. Suunnittelimme sen paikalle grillikatosta. Tontti laajenee takaosastaan, missä se on ollut eläinten laitumena. Talon vieressä on pieni puutarha, josta talvella lumen aikaan erottui muutamia puita ja viiniköynnöksiä. Pihassa on vanha, mutta toimiva kaivo ja unkarilaiseen tapaan rautaportit, jotka estävät pihaan tulon.

Tutustumiskierroksen jälkeen istuimme kaikki samaan huoneeseen keskustelemaan. Myyjä kertoi haluavansa heti puolet kauppasummasta ja loput vuoden loppuun mennessä, jolloin talo olisi tyhjä. Talossa asuvan rouvan kunto oli heikkenemässä ja hän oli muuttamassa poikansa luokse. Samalla meiltä kysyttiin, olemmeko kiinnostuneita ostamaan talon ja minkä hinnan aiomme maksaa. Myyjäpuolen jännitys oli käsin kosketeltavaa. Heillä oli kova halu ja tarve saada talo myytyä. Kaikki unkarilaiset puhuivat yhtä aikaa ja tulkillamme oli kova työ saada selvää käännettävästä asiasta.

Kerroimme, että emme aio tinkiä hinnasta, ja tilanteen jännite rauhoittui. Ilmoitimme, että olemme varautuneet maksamaan 20% käsirahan heti. Enempää ei meillä ollut mukana ja loput maksut täytyisi hoitaa pankin välityksellä. 30% voisimme hoitaa varmuudella vuoden loppuun mennessä, koska välille tulee paljon pyhäpäiviä ja rahan liikkeisiin täytyy varata aikaa. Loppumaksun maksaisimme talon luovutuksen yhteydessä. Kerroimme myös, että meidän kannaltamme on ongelma, jos taloa ei hoideta talven yli, kuten olimme ajatelleet. Vetäydyimme kolmistaan neuvottelemaan, tosin samassa huoneessa, mutta ainoastaan tulkkimme ymmärsi puhettamme.

Jännitys tuntui taas kasvavan, koska emme olleet tyytyväisiä myyjän antamiin ehtoihin. Keskustelimme kolmistaan kaikessa rauhassa ja pohdimme tilannetta. Halusimme tehdä kaupat ja ajattelimme, että ehkä kuitenkin kannattaa matkustaa Unkariin uudelleen vuoden vaihteen jälkeen ottamaan talo vastaan ja tekemään kaikki tarvittavat sopimukset sähkö- ja kaasulaitoksen ym. kanssa. Rahoituksen suhteen kaikki oli selvää, joten se ei aiheuttaisi meille ongelmia.

Tällä välin myyjäpuoli oli muuttanut mieltään. He ehdottivat, että voisivat hoitaa taloa kevääseen asti, jos puolet kauppasummasta maksetaan vuoden loppuun mennessä. Loppumaksu hoidettaisiin sitten talon luovutuksen yhteydessä. Suostuimme tähän ilomielin, koska se ratkaisi ongelman talon talviylöspidosta. Ilmoitimme olevamme joustavia sen suhteen, milloin talo siirtyy meille, mutta siihen asti myyjä maksaisi kulut. Tämä sen vuoksi, että emme halunneet asettaa hankalia ehtoja, mikäli rouvan olisi kuntonsa vuoksi muutettava aikaisemmmin.

Kaupat olivat syntyneet! Sovimme tapaavamme asianajajan toimistossa hieman myöhemmin. Katselimme vielä hieman ulkoalueita ennen lähtöämme talolta. Koska oli lounasaika, kyselimme löytyykö kylästä ravintolaa. Välittäjä ohjasi meidät kylän ainoaan ruokapaikkaan. Se osoittautui olevan kyläläisten juhlasali, jossa oli tarjolla kaksi erilaista kahden ruokalajin lounasvaihtoehtoa. Samasta paikasta monet henkilöt kävivät hakemassa vanhuksille ruokaa ja kuljettivat ne perille. Ruoka oli ihan maistuvaa ja koko aterian hinnaksi kahveineen tuli 1.050 forinttia, noin 3,60 €.

Ruokailun jälkeen palasimme asunnollemme hetkeksi lepäämään ja jatkoimme sitten matkaa asianajajan toimistolle. Papereita oli allekirjoitettavana monin kappalein. Tulkkimme tarkasti vielä paperit ja käänsi asiat meille. Käsiraha tuli maksettua ja kaikki olivat tyytyväisiä. Veimme tulkkimme takaisin Debreceniin ja kiittelimme häntä korvaamattomasta avusta. Hän oli päivän kysytyin henkilö, aina äänessä, joko tulkkaamassa meitä unkarilaisille tai päin vastoin. Hän suoriutui työstään erinomaisesti. Kiitos!

Käväisimme hakemassa kaupasta pullon kuohuvaa ja illallisen jälkeen kilauttelimme maljoja. Unelmasta oli tullut totta! Paljon työtä olisi tehtävänä ja varmasti monta kommellustakin edessä päin. Niistä on tarkoitus kirjoittaa lisää myöhemmin keväällä, kun taas matkaamme Unkariin ja ryhdymme toden teolla talon omistajiksi. Kauppakirjan mukaan omistus siirtyy meille maaliskuun lopussa ja olemmekin varaamassa uutta matkaa heti Pääsiäisen pyhien jälkeen. Suunnittelemme remonttia ja teemme listaa tarvittavista asioista.

Olemme sopineet myyjän kanssa, että ostamme heiltä kaikki huonekalut ja muut tavarat, joita he eivät tarvitse. Heidän ei näin tarvitse tyhjentää taloa ja meillä on heti valmiina lähes asuttava talo. Tästä järjestelystä molemmat vain hyötyvät. Kunhan saamme ensin talon meitä tyydyttävään asuttavaan kuntoon, aloitamme remontoinnin huone kerrallaan. Keittiöstä aloitetaan ja edetään muihin huoneisiin. Olohuoneesta tehdään toinen makuuhuone. Sen lisäksi taloon jää vielä kaksi yhteistä huonetta.

Pidemmän ajan suunnitelmamme on tehdä talosta sellainen, että sitä voisi myös vuokrata silloin, kun emme itse ole paikalla. Sekä itseämme että vuokralaisia ajatellen koetamme löytää netin kautta tietoa lähialueen kiinnostavista kohteista, mutta tietoa on hyvin vaikea saada muuten kuin unkarin kielellä. Myös asuminen ja asioiden hoito siellä vaatii unkarin kielen taitoa. Ahkera opiskelu on alkamassa ja sille tuli kylliksi motivaatiota tämän kaupan myötä.

Keväällä lähdemme hoitamaan talokaupan loppujärjestelyt, solmimaan sopimuksen sähkö- ja kaasulaitoksen kanssa sekä sopimaan kunnan kanssa vesi-, jätevesi- ja jäteasioista. Sitä ennen odotamme saavamme kunnalta kiinteistöverolipun. Yritämme saada taloon nettiliittymän, jotta yhteydenpito olisi helpompaa. Paikan päältä sitten pitäisi löytää joku luotettava henkilö, joka voisi pitää taloa silmällä ja käydä leikkaamassa nurmikon. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja kielen vuoksi aiheuttaa ylimääräistä työtä. Kiitos kaikille meitä tähän mennessä auttaneille!

Blogi päivittyy kun asiat etenevät. Käy välillä kurkistamassa uusia juttuja. Lopuksi talvinen kuva talosta. Viszlát!

Unelmasta totta?

Joulukuun puolivälissä Unkari oli lumen peitossa ja sää oli epätavallisen kylmää (n. -10 astetta). Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja matka sujui mainiosti. Välimatka kohteeseemme Budapestin lentokentältä oli 165 kilometriä, josta iso osa oli uutta moottoritietä. Olimme perillä sovittuun aikaan. Kiinteistönvälittäjä oli järjestänyt meille asunnon ja oli meitä vastassa.

Määränpäämme oli pieni Egyekin kunta suoraan itään Budapestistä, Pustan laitamilla. Viiden kilometrin päässä kylästä virtaa Unkarin toiseksi suurin joki, Tisza. Läheisessä Tiszafüredin kaupungissa on kylpylöitä ja iso tekojärvi. Alueen luonto on suurelta osin suojeltu ja siellä elää paljon harvinaisia eläimiä, erityisesti lintuja. Egyekissä on noin 5.500 asukasta, muutama pieni kauppa, kunnantalo ja terveyskeskus. Tiszafüredistä puolestaan löytyy kaikkea ja se on vain 15 kilometrin päässä. Unkarin toiseksi suurin kaupunki Debrecen on 60 kilometrin päässä.

   Egyek

Kiinteistönvälittäjä osoittautui noin 20-vuotiaaksi neidiksi, mikä oli mainiota ajatellen kielitaitoa. Hänen englannin kielen sanastonsa rajoittui kuitenkin noin kolmeen sanaan. Joka tapauksessa hän tuntui ymmärtävän puheestamme hieman enemmän. Meille ilmoitettu majapaikan osoite osoittautuikin kiinteistönvälittäjän kodiksi, kohtauspaikaksi, ja hän lähti autolla veljensä kanssa viemään meitä oikeaan majapaikkaamme. Veljellä oli mukanaan jopa kaksi sanakirjaa, ja toiveemme englantia osaavasta henkilöstä kasvoi. Ihan aiheestakin, veljen sanavarasto oli jopa neljä ja puoli sanaa.

Majoituksen esittely ja luovutus meille tapahtui lähinnä käsimerkeillä ja sujui muutoin ihan perinteisen kaavan mukaan. Jäimme tutustumaan isoon asuntoon, jossa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, todella iso kylpyhuone ja keittiökäytävä.

Unkarilaisten talojen pohjapiirros poikkeaa melkoisesti meikäläisestä. Yleensä niissä on pienen pieniä huoneita käytävän varrella, hieman hotellimaisesti. Senkin vuoksi meiltäkin oli kulunut pitkä aika sopivan talon löytämisessä, koska halusimme toimivan pohjaratkaisun tai ainakin mahdollisuuden muuttaa talo mieluiseksi. Tässä talossa, jota olimme tulleet katsomaan, oli melko hyvä pohjapiirros, vain yksi uusi oviaukko pitäisi tehdä. Myöhemmin tosin selvisi, että se ovi olikin jo olemassa, joten säästymme siltäkin vaivalta. Esitteen pohjapiirros ei ainakaan tämän talon osalta pitänyt paikkaansa kuin osapuilleen. Siinä oli merkitty tarkat mitat, mutta todellisuudessa ne olivat ihan jotakin muuta, ja talo on melko lailla eri näköinen kuin pohjakuvassa.

Asetuttuamme majoituspaikkaamme päätimme lähteä kiertelemään ympäristöön. Ajoimme tietenkin kohteena olevan talon luo ja jatkoimme kohti Tisza-jokea. Talo on aivan kylän pohjoislaidalla ja siitä matkaa joelle on noin 5 kilometriä. Matkalla ylitimme joen tulvavallit; joki on joskus tulvinut melko tavalla, mutta tuskin enää noiden korkeiden vallien yli tulee yhtään vettä. Jokiranta oli oikein kaunis, ja paikalla huomasi, että alue on suojelussa, koska luonto oli rehevää ja hieman "ylikasvanutta". Tisza-joen vesi oli tähän aikaan vuodesta kirkasta, mutta rannat ja joen pohja savisia. Keväällä varmasti vesi on toisen väristä, eikä sinisen turkoosia, kuten nyt.

Lähdimme kiertelemään lähialueille ja tutustuimme lähinnä Tiszafürediin, jossa kävimme myös ostoksilla. Suuremmista liikkeistä löysimme Tescon, Lidlin ja Sparin myymälät. Kaupungin keskustan pikkukaduilla oli paljon pikkumyymälöitä. Monet ravintolat olivat sulkeneet talviajaksi, mutta löysimme mukavan auki olevan ravintolan, jossa saksan kieltä apuna käyttäen söimme runsaan päivällisen. Kylpylöiden ja järvirannan etsiskelyn päätimme jättää myöhemmäksi, tosin emme tahtoneet niitä löytää silloinkaan.

Majapaikassa mietimme seuraavan päivän tapaamista välittäjän kanssa ja talon tarkastusta. Mietimme myös sitä, miten ohjeistamme tulkkiamme. Olimme keskenämme hyväksyneet talon kauppahinnan emmekä aikoisi siitä tinkiä. Kuitenkin matkamme lähestyessä oli välittäjältä tullut monta viestiä, joissa jokaisessa kaupan ehdot myyjän puolelta vaihtuivat. Meitä kiinnostavista asioista erityisesti maksujen ajankohta ja talon luovutusaika muuttuivat useita kertoja. Koska nämä viestit saapuivat vain päiviä ennen matkaamme, päätimme jättää ne omaan arvoonsa ja pitäytyä omalta osaltamme Unkarissa käytössä olevissa tavallisissa kauppatavoissa.

Tulkkimme selvitti meille unkarilaisen kiinteistökaupan sääntöjä. Ne poikkeavat hieman suomalaisista. Unkarissa käsirahoja on kahden laisia, toisella "varataan" kauppa ja toisella se "lukitaan". Selvyyden vuoksi käytän tässä ensimmäisestä nimeä "käsiraha" ja toisesta "varausmaksu". Käsiraha maksetaan kaupan alkuvaiheessa, samalla kun allekirjoitetaan kauppasopimus. Käsiraha on yleensä 20% kauppasummasta. Allekirjoitettu sopimus lähtee viranomaisten tarkasteluun ja rekisteröintiin. Teoriassa ymmärtääkseni kauppa voidaan viranomaisten määräyksellä tässä vaiheessa evätä. Meidän kohdallamme tällaista ei ollut odotettavissa. Mikäli sopimuksen allekirjoituksen jälkeen myyjä haluaa vaihtaa ostajaa, hän joutuu palauttamaan käsirahan kaksinkertaisena alkuperäiselle ostajalle.

Varausmaksu (yleensä 30% kauppahinnasta) lukitsee kaupan. Sitä ei palauteta, mikäli ostaja sen maksamisen jälkeen haluaa vetäytyä kaupasta. Loppumaksun (50%) ajankohdasta sovitaan kauppakirjassa. Todellinen omistusoikeus kiinteistöön siirtyy loppumaksun yhteydessä. Unkarilaisilla on vielä tämän lisäksi omia byrokraattisia kiemuroitaan täytettävänään, ja ne on pakko kirjata kauppakirjaan, jotta ne saadaan rekisteröityä. Meidän tapauksessamme kyse oli toisen myyjän elinikäisestä asumisoikeudesta, josta hän kaupan yhteydessä virallisesti luopui.

Olimme varautuneet maksamaan 20% käsirahan kauppasopimuksen allekirjoituksen yhteydessä. Ne rahat olivat meillä mukana käteisenä. Sen jälkeisistä maksuista oli tarkoitus sopia kaupan teon yhteydessä. Myyjä oli ilmoittanut, että asunto vapautuu aikaisintaan keväällä. Hieman ennen matkaa välittäjä alkoi lähettää meille sähköposteja myyjän muuttuneesta tilanteesta. Käsiraha ja varausmaksu tulee suorittaa heti. Kiinteistöstä muutetaan vuoden vaihteessa ja loppumaksu on suoritettava ennen sitä. Jätimme nämä viestit omaan arvoonsa. Meillä oli 20% käsiraha vaihdettuna Unkarin forinteiksi ja niiden kanssa lähtisimme kaupantekoon.

Suunnitelmamme oli seuraavana aamuna hakea tulkkimme Debrecenistä ja palata hänen kanssaan Egeykiin ensin tarkastamaan talo ja sitten mahdollisesti tekemään kauppakirjat asianajajan toimistossa. Kaupan ehdot neuvoteltaisiin siinä välissä. Tulkkimme tarkastaisi kauppakirjan ja kauppa olisi selvä. Tai sitten palaisimme Suomeen etsimään uutta kiinteistöä.

Seuraavan päivän tapahtumat voit lukea seuraavasta blogipäivityksestä.

Nyt se on totta, talo Unkarissa!

Tämä päätös on kypsynyt pikku hiljaa. Useita vuosia siinä meni, ennen kuin pääsimme unelmoinnista toteutuksen puolelle. Nyt se on tehty, ostimme talon Unkarista.

Lankomies minutkin hullutti siihen mukaan. Kuljetti Unkarissa ja esitteli paikkoja. Täytyy sanoa, että vierailut olivat ihan mielenkiintoisia ja totta kai silmään pisti maan edullinen – pitäisi kai reilusti sanoa halpa – hintataso. Useasti mietin, miten vähällä rahalla siellä tulee toimeen, ainakin omatoimimatkailijan tarpeilla. Otettuani asioista selvää, totesin keskimääräisen unkarilaisen kuukausipalkan olevan reilusti alle tuhat euroa, noin kolmannes suomalaisen vastaavasta.

Matkoilla huomasin myös runsain määrin myytävänä-kylttejä talojen seinillä. Unkarin talous on ollut huonossa jamassa jo pitkään, eikä ostajia tahdo löytyä. Lankesin seuraamaan lankomiehen selän takaa hänen tutkiessaan yhä uusia myytäviä kiinteistöjä. Niitä oli tietysti koon, kunnon ja sijainnin mukaan hintaluokissa äärestä laitaan. Monta mielenkiintoista taloa löytyi myös meikäläisen mittapuun mukaan pilkkahinnalla. Alkoi unelmointi ja monet keskustelut: entä jos ostettaisiin kimpassa (sisareni ja lankomiehen kanssa) talo Unkarista, miten se asettuisi elämäämme ja miten me sen talon elämään?

Lankohan oli jo aikaa sitten laskenut, miten eläkepäivinä rahat riittävät. Hänellä eläkeläisen elämä häämöttää jo nurkan takana, samoin sisarellani. Molemmat ovat jo siirtyneet osa-aikaeläkkeelle. Minulla on eläkeikään vielä reilu vuosikymmen työtä tehtävänä. Kuitenkin - sitten eläkkeellä - asuminen osan vuotta Unkarissa alkoi tuntua aina vain houkuttelevammalta. Talvesta voisi siellä nauttia kevyesti, pahemmin palelematta, ja kesällä toki hyvinkin viihtyisi Suomen säässä.

No, päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen ja matkustaa Unkariin tutustumaan myytäviin kiinteistöihin. Paikan päällä sitten näkisi sen todellisuuden, josta kiinteistövälittäjät tuntuivat saavan vain harvoja ja epämääräisiä kuvia nettisivujen esittelyihin. Netin tiedot oli paikoin käännetty englanniksi – ilmeisesti googlen kääntäjällä – ja niitä lukiessa tuppasi melkoisesti naurattamaan järkeä vailla olevat lauseet. Unkarilaiset ovat Etelä-Eurooppalaisten tapaan melko kielirajoitteisia. Vanhempi väki tosin osaa jonkin verran saksaa. Nuoret opiskelevat englantia, mutta puhumisen kohdalla tulee ongelma, koska puhuttua kieltä he eivät kuule esimerkiksi tv:stä, jonka ohjelmat on kaikki dubattu unkariksi. Se alentaa myös motivaatiota kielten opiskeluun. Tilanne lienee hieman parempi isoissa kaupungeissa.

Varattuamme matkan ja majoitukset sellaisille alueille, joilta olimme etsineet ostettavaa kiinteistöä, lähestyimme kiinteistönvälittäjiä sähköpostilla ja kerroimme saapuvamme katsomaan tarjontaa. Kellään meistä ei ole riittävää kielitaitoa hoitaa tällaisia asioita unkariksi. Yritimme englantia, saksaa ja googlella käännettyä unkaria. Ilmeisesti viimeksi mainittu tuotos oli yhtä hupaisaa myös toiseen suuntaan käännettynä, koska emme onnistuneet saamaan yhteyttä ainoaankaan välittäjään. Se matka meni lomaillessa ja omin päin myytäviä kiinteistöjä etsiessä. Löysimme monia, mutta oleellinen osa eli talon sisäpuolen tarkasteleminen ei onnistunut yhdessäkään kiinteistössä.

Kotiin palattuamme mietimme uutta taktiikkaa. Kenet voisimme värvätä puhemieheksi? Onneksi lankomiehellä oli tiedossa muutamia henkilöitä, joilta voisimme pyytää apua. Ihan eri asia olisi tietysti lähteä paikan päälle kauppaa tekemään. Päätimme ratkaista sen asian sitten, kun se ehkä tulisi ajankohtaiseksi. Siispä uudelleen tutkimaan nettiä ja seuramaan tarjontaa.

Eräänä päivänä se talo löytyi. Se oli ollut myynnissä jo jonkun aikaa, mutta myyjä päätti laskea hintaa alle puoleen alkuperäisestä. Mietimme hetken ja päätimme toimia. Välittäjää pommitettiin monen kielisillä sähköposteilla, kunnes vihdoin saatiin vastaus, unkariksi. Meidän oli nopeasti löydettävä joku, joka voisi toimia tulkkina kirjeenvaihdossa, koska tietokoneen käännöksistä ei saanut selkoa. Pelastus löytyikin sisareni pojan työpaikalta, jossa sattumoisin työskenteli unkarilainen kaveri, jonka suomen kieli oli täydellistä. Hän käänsi viestejä kieleltä toiselle ja onnistuimme sopimaan talon tarkastamisesta ja mahdollisesta kaupanteosta paikallisen asianajajan välityksellä.

Meidän oli pikaisesti varattava lennot Budapestiin, auto lentokentälle ja tulkki kaupantekoa varten. Muut olivat helppoja mutta luotettavan tulkin löytäminen tuntui ylivoimaiselta. Ongelma ratkesi kuin taivaan lahjana: kääntäjänä toimineen unkarilaisen kaverin tyttöystävä oli sattumoisin juuri silloin käymässä Unkarissa, vain 60 kilometrin päässä talosta, ja oli halukas toimimaan tulkkinamme. Neidillä oli Unkarissa omia asioitaan hoidettavana, mutta kuinka ollakaan, hänellä oli vapaata juuri sinä päivänä kun tarvitsimme häntä. Hän sattuu myös opiskelemaan Unkarin lakia ja alkoikin heti ottaa selvää kiinteistökaupan määräyksistä sekä kyseisen paikkakunnan maakaupan ehdoista. Oliko tämä jo liiankin täydellistä?

Kaikki tuntui osuvan kohdalleen tämän kaupanteon suhteen. Meidän täytyisi vain nousta koneeseen, ajella talolle, tarkastaa se ja allekirjoittaa paperit. Tulkkimme hoitaisi puolestamme myös kauppakirjan tarkastamisen ja huolehtisi siitä, että kaikki sujuu mallikkaasti. Ei kai enää mikään voi mennä vikaan, jos talo vain on sellainen, jonka haluamme ostaa?

Se selviää lukemalla seuraava blogimerkintä.