Unelmasta totta?

Joulukuun puolivälissä Unkari oli lumen peitossa ja sää oli epätavallisen kylmää (n. -10 astetta). Tiet olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ja matka sujui mainiosti. Välimatka kohteeseemme Budapestin lentokentältä oli 165 kilometriä, josta iso osa oli uutta moottoritietä. Olimme perillä sovittuun aikaan. Kiinteistönvälittäjä oli järjestänyt meille asunnon ja oli meitä vastassa.

Määränpäämme oli pieni Egyekin kunta suoraan itään Budapestistä, Pustan laitamilla. Viiden kilometrin päässä kylästä virtaa Unkarin toiseksi suurin joki, Tisza. Läheisessä Tiszafüredin kaupungissa on kylpylöitä ja iso tekojärvi. Alueen luonto on suurelta osin suojeltu ja siellä elää paljon harvinaisia eläimiä, erityisesti lintuja. Egyekissä on noin 5.500 asukasta, muutama pieni kauppa, kunnantalo ja terveyskeskus. Tiszafüredistä puolestaan löytyy kaikkea ja se on vain 15 kilometrin päässä. Unkarin toiseksi suurin kaupunki Debrecen on 60 kilometrin päässä.

   Egyek

Kiinteistönvälittäjä osoittautui noin 20-vuotiaaksi neidiksi, mikä oli mainiota ajatellen kielitaitoa. Hänen englannin kielen sanastonsa rajoittui kuitenkin noin kolmeen sanaan. Joka tapauksessa hän tuntui ymmärtävän puheestamme hieman enemmän. Meille ilmoitettu majapaikan osoite osoittautuikin kiinteistönvälittäjän kodiksi, kohtauspaikaksi, ja hän lähti autolla veljensä kanssa viemään meitä oikeaan majapaikkaamme. Veljellä oli mukanaan jopa kaksi sanakirjaa, ja toiveemme englantia osaavasta henkilöstä kasvoi. Ihan aiheestakin, veljen sanavarasto oli jopa neljä ja puoli sanaa.

Majoituksen esittely ja luovutus meille tapahtui lähinnä käsimerkeillä ja sujui muutoin ihan perinteisen kaavan mukaan. Jäimme tutustumaan isoon asuntoon, jossa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, todella iso kylpyhuone ja keittiökäytävä.

Unkarilaisten talojen pohjapiirros poikkeaa melkoisesti meikäläisestä. Yleensä niissä on pienen pieniä huoneita käytävän varrella, hieman hotellimaisesti. Senkin vuoksi meiltäkin oli kulunut pitkä aika sopivan talon löytämisessä, koska halusimme toimivan pohjaratkaisun tai ainakin mahdollisuuden muuttaa talo mieluiseksi. Tässä talossa, jota olimme tulleet katsomaan, oli melko hyvä pohjapiirros, vain yksi uusi oviaukko pitäisi tehdä. Myöhemmin tosin selvisi, että se ovi olikin jo olemassa, joten säästymme siltäkin vaivalta. Esitteen pohjapiirros ei ainakaan tämän talon osalta pitänyt paikkaansa kuin osapuilleen. Siinä oli merkitty tarkat mitat, mutta todellisuudessa ne olivat ihan jotakin muuta, ja talo on melko lailla eri näköinen kuin pohjakuvassa.

Asetuttuamme majoituspaikkaamme päätimme lähteä kiertelemään ympäristöön. Ajoimme tietenkin kohteena olevan talon luo ja jatkoimme kohti Tisza-jokea. Talo on aivan kylän pohjoislaidalla ja siitä matkaa joelle on noin 5 kilometriä. Matkalla ylitimme joen tulvavallit; joki on joskus tulvinut melko tavalla, mutta tuskin enää noiden korkeiden vallien yli tulee yhtään vettä. Jokiranta oli oikein kaunis, ja paikalla huomasi, että alue on suojelussa, koska luonto oli rehevää ja hieman "ylikasvanutta". Tisza-joen vesi oli tähän aikaan vuodesta kirkasta, mutta rannat ja joen pohja savisia. Keväällä varmasti vesi on toisen väristä, eikä sinisen turkoosia, kuten nyt.

Lähdimme kiertelemään lähialueille ja tutustuimme lähinnä Tiszafürediin, jossa kävimme myös ostoksilla. Suuremmista liikkeistä löysimme Tescon, Lidlin ja Sparin myymälät. Kaupungin keskustan pikkukaduilla oli paljon pikkumyymälöitä. Monet ravintolat olivat sulkeneet talviajaksi, mutta löysimme mukavan auki olevan ravintolan, jossa saksan kieltä apuna käyttäen söimme runsaan päivällisen. Kylpylöiden ja järvirannan etsiskelyn päätimme jättää myöhemmäksi, tosin emme tahtoneet niitä löytää silloinkaan.

Majapaikassa mietimme seuraavan päivän tapaamista välittäjän kanssa ja talon tarkastusta. Mietimme myös sitä, miten ohjeistamme tulkkiamme. Olimme keskenämme hyväksyneet talon kauppahinnan emmekä aikoisi siitä tinkiä. Kuitenkin matkamme lähestyessä oli välittäjältä tullut monta viestiä, joissa jokaisessa kaupan ehdot myyjän puolelta vaihtuivat. Meitä kiinnostavista asioista erityisesti maksujen ajankohta ja talon luovutusaika muuttuivat useita kertoja. Koska nämä viestit saapuivat vain päiviä ennen matkaamme, päätimme jättää ne omaan arvoonsa ja pitäytyä omalta osaltamme Unkarissa käytössä olevissa tavallisissa kauppatavoissa.

Tulkkimme selvitti meille unkarilaisen kiinteistökaupan sääntöjä. Ne poikkeavat hieman suomalaisista. Unkarissa käsirahoja on kahden laisia, toisella "varataan" kauppa ja toisella se "lukitaan". Selvyyden vuoksi käytän tässä ensimmäisestä nimeä "käsiraha" ja toisesta "varausmaksu". Käsiraha maksetaan kaupan alkuvaiheessa, samalla kun allekirjoitetaan kauppasopimus. Käsiraha on yleensä 20% kauppasummasta. Allekirjoitettu sopimus lähtee viranomaisten tarkasteluun ja rekisteröintiin. Teoriassa ymmärtääkseni kauppa voidaan viranomaisten määräyksellä tässä vaiheessa evätä. Meidän kohdallamme tällaista ei ollut odotettavissa. Mikäli sopimuksen allekirjoituksen jälkeen myyjä haluaa vaihtaa ostajaa, hän joutuu palauttamaan käsirahan kaksinkertaisena alkuperäiselle ostajalle.

Varausmaksu (yleensä 30% kauppahinnasta) lukitsee kaupan. Sitä ei palauteta, mikäli ostaja sen maksamisen jälkeen haluaa vetäytyä kaupasta. Loppumaksun (50%) ajankohdasta sovitaan kauppakirjassa. Todellinen omistusoikeus kiinteistöön siirtyy loppumaksun yhteydessä. Unkarilaisilla on vielä tämän lisäksi omia byrokraattisia kiemuroitaan täytettävänään, ja ne on pakko kirjata kauppakirjaan, jotta ne saadaan rekisteröityä. Meidän tapauksessamme kyse oli toisen myyjän elinikäisestä asumisoikeudesta, josta hän kaupan yhteydessä virallisesti luopui.

Olimme varautuneet maksamaan 20% käsirahan kauppasopimuksen allekirjoituksen yhteydessä. Ne rahat olivat meillä mukana käteisenä. Sen jälkeisistä maksuista oli tarkoitus sopia kaupan teon yhteydessä. Myyjä oli ilmoittanut, että asunto vapautuu aikaisintaan keväällä. Hieman ennen matkaa välittäjä alkoi lähettää meille sähköposteja myyjän muuttuneesta tilanteesta. Käsiraha ja varausmaksu tulee suorittaa heti. Kiinteistöstä muutetaan vuoden vaihteessa ja loppumaksu on suoritettava ennen sitä. Jätimme nämä viestit omaan arvoonsa. Meillä oli 20% käsiraha vaihdettuna Unkarin forinteiksi ja niiden kanssa lähtisimme kaupantekoon.

Suunnitelmamme oli seuraavana aamuna hakea tulkkimme Debrecenistä ja palata hänen kanssaan Egeykiin ensin tarkastamaan talo ja sitten mahdollisesti tekemään kauppakirjat asianajajan toimistossa. Kaupan ehdot neuvoteltaisiin siinä välissä. Tulkkimme tarkastaisi kauppakirjan ja kauppa olisi selvä. Tai sitten palaisimme Suomeen etsimään uutta kiinteistöä.

Seuraavan päivän tapahtumat voit lukea seuraavasta blogipäivityksestä.