Kaupat syntyvät

Aamulla oli aikainen herätys. Tästä päivästä tulisi jännittävä ja aika pitkä. Ensin lähdimme hakemaan tulkkimme Debrecenistä. Kaupunki on suuri, mutta reitti kohtaamispaikkaan oli helppo. Matkalla huomasimme isojen kauppaketjujen myymälöitä, joten täältä suhteellisen läheltä olisi saatavissa ihan kaikkea.

Tulkkimme oli oikein miellyttävä ja herttainen nuori neiti. Hän teki heti erinomaisen vaikutelman ja vastaili kysymyksiimme innokkaasti. Selitimme hänelle tarkemmin päivän kulkua ja omia ajatuksiamme kaupan tekoa ajatellen. Hän antoi meille paljon tietoa Unkarista. Erityisesti kyselimme hinnoista ja tietysti tarkensimme kauppaan liittyviä asioita.

Ajoimme suoraan talolle, jonne olimme sopineet tapaamisen myyjän ja välittäjän kanssa. He olivatkin meitä odottamassa ja kättelyrupeaman jälkeen pääsimme tutustumaan taloon. Paikalla olivat äiti ja poika (myyjät) sekä pojan vaimo, välittäjä, asianajaja, tulkkimme sekä me kolme ostajaa. Huoneet kävivät välillä ahtaiksi ja tutkimuksemme oli melko pintapuolista. Erityisesti yritimme etsiä merkkejä kosteudesta, lähinnä seinien alaosista. Sellaisia ei ollut näkyvissä.

Kuvassa tutkimme taloa ulkoa päin.

Lattioiden materiaalit olivat vanhoja ja kuluneita. Seiniä oli kyllä maalattu ahkerammin. Mitään isoja vikoja emme havainneet, paljon uusittavaa kylläkin. Talon kunto oli etukäteen tiedossamme ja olimme jo alustavasti suunnitelleet tulevaa remonttia. Sen suhteen ei vastaan tullut mitään yllätyksiä (paitsi valmis ovi paikassa, johon olimme sen suunnitelleet tekevämme). Kaiken kaikkiaan talon kunto oli ehkä jopa parempi kuin olimme odottaneet. Ajatuksenamme oli hankia talo, joka on heti asumiskelpoinen, ja pikku hiljaa remontoida se paremmaksi ja oman mielemme mukaiseksi. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää unkarilainen tyyli eikä tuoda tilalle suomalaista.

Unkarilainen tyyli sisustuksessa on kansanomainen ja hieman itäblokin tyyliin suuntautunut. Esillä on paljon tavaraa. Seinävaatteet ovat tavallisia, samoin sängyn vieressä oleva seinää suojaava tekstiili, jollaisia muistan omasta lapsuudestani. Myyntiesitteiden kuvissa tuli vastaan paljon maisematapetteja, jotka usein peittivät vain osan seinää. Tässä talossa oli esim. valokatkaisimien ja pistorasioiden ympärille laitettu suoja, ilmeisesti muovimatosta. Oletettavasti ideana on pitää kalkittu seinä puhtaana, koska sitä ei voi puhdistaa vedellä. Tässä maistiaispala keittiöstä, kuvassa myös välittäjä.

Talossa on kuusi huonetta: makuuhuone, olohuone, pikkuhuone, eteisaula, keittiö ja kylpyhuone. Sen lisäksi keittiön yhteydessä on suuri komero (ruoan säilytystä varten), jonne emme kukaan kehdanneet kurkistaa. Se jää vaille alkuperäistä tarkoitustaan ja olemme kilvan keksineet sille uutta käyttöä. Saapas nähdä, vaikka siitä tulisi aikanaan minisauna? Kokoa sillä on vain kolme neliömetriä.

Talossa on vielä yksi lämmittämätön huone, jonne kuljetaan ulkopuolelta. Se on toiminut varastona, mutta sen voisi kunnostaa myös asumiskäyttöön myöhemmin. Lisäksi tontilla on vanha navetta ja talli. Talon ja navetan välissä on lisäksi autotalli, mutta se on hyvin huonokuntoinen. Suunnittelimme sen paikalle grillikatosta. Tontti laajenee takaosastaan, missä se on ollut eläinten laitumena. Talon vieressä on pieni puutarha, josta talvella lumen aikaan erottui muutamia puita ja viiniköynnöksiä. Pihassa on vanha, mutta toimiva kaivo ja unkarilaiseen tapaan rautaportit, jotka estävät pihaan tulon.

Tutustumiskierroksen jälkeen istuimme kaikki samaan huoneeseen keskustelemaan. Myyjä kertoi haluavansa heti puolet kauppasummasta ja loput vuoden loppuun mennessä, jolloin talo olisi tyhjä. Talossa asuvan rouvan kunto oli heikkenemässä ja hän oli muuttamassa poikansa luokse. Samalla meiltä kysyttiin, olemmeko kiinnostuneita ostamaan talon ja minkä hinnan aiomme maksaa. Myyjäpuolen jännitys oli käsin kosketeltavaa. Heillä oli kova halu ja tarve saada talo myytyä. Kaikki unkarilaiset puhuivat yhtä aikaa ja tulkillamme oli kova työ saada selvää käännettävästä asiasta.

Kerroimme, että emme aio tinkiä hinnasta, ja tilanteen jännite rauhoittui. Ilmoitimme, että olemme varautuneet maksamaan 20% käsirahan heti. Enempää ei meillä ollut mukana ja loput maksut täytyisi hoitaa pankin välityksellä. 30% voisimme hoitaa varmuudella vuoden loppuun mennessä, koska välille tulee paljon pyhäpäiviä ja rahan liikkeisiin täytyy varata aikaa. Loppumaksun maksaisimme talon luovutuksen yhteydessä. Kerroimme myös, että meidän kannaltamme on ongelma, jos taloa ei hoideta talven yli, kuten olimme ajatelleet. Vetäydyimme kolmistaan neuvottelemaan, tosin samassa huoneessa, mutta ainoastaan tulkkimme ymmärsi puhettamme.

Jännitys tuntui taas kasvavan, koska emme olleet tyytyväisiä myyjän antamiin ehtoihin. Keskustelimme kolmistaan kaikessa rauhassa ja pohdimme tilannetta. Halusimme tehdä kaupat ja ajattelimme, että ehkä kuitenkin kannattaa matkustaa Unkariin uudelleen vuoden vaihteen jälkeen ottamaan talo vastaan ja tekemään kaikki tarvittavat sopimukset sähkö- ja kaasulaitoksen ym. kanssa. Rahoituksen suhteen kaikki oli selvää, joten se ei aiheuttaisi meille ongelmia.

Tällä välin myyjäpuoli oli muuttanut mieltään. He ehdottivat, että voisivat hoitaa taloa kevääseen asti, jos puolet kauppasummasta maksetaan vuoden loppuun mennessä. Loppumaksu hoidettaisiin sitten talon luovutuksen yhteydessä. Suostuimme tähän ilomielin, koska se ratkaisi ongelman talon talviylöspidosta. Ilmoitimme olevamme joustavia sen suhteen, milloin talo siirtyy meille, mutta siihen asti myyjä maksaisi kulut. Tämä sen vuoksi, että emme halunneet asettaa hankalia ehtoja, mikäli rouvan olisi kuntonsa vuoksi muutettava aikaisemmmin.

Kaupat olivat syntyneet! Sovimme tapaavamme asianajajan toimistossa hieman myöhemmin. Katselimme vielä hieman ulkoalueita ennen lähtöämme talolta. Koska oli lounasaika, kyselimme löytyykö kylästä ravintolaa. Välittäjä ohjasi meidät kylän ainoaan ruokapaikkaan. Se osoittautui olevan kyläläisten juhlasali, jossa oli tarjolla kaksi erilaista kahden ruokalajin lounasvaihtoehtoa. Samasta paikasta monet henkilöt kävivät hakemassa vanhuksille ruokaa ja kuljettivat ne perille. Ruoka oli ihan maistuvaa ja koko aterian hinnaksi kahveineen tuli 1.050 forinttia, noin 3,60 €.

Ruokailun jälkeen palasimme asunnollemme hetkeksi lepäämään ja jatkoimme sitten matkaa asianajajan toimistolle. Papereita oli allekirjoitettavana monin kappalein. Tulkkimme tarkasti vielä paperit ja käänsi asiat meille. Käsiraha tuli maksettua ja kaikki olivat tyytyväisiä. Veimme tulkkimme takaisin Debreceniin ja kiittelimme häntä korvaamattomasta avusta. Hän oli päivän kysytyin henkilö, aina äänessä, joko tulkkaamassa meitä unkarilaisille tai päin vastoin. Hän suoriutui työstään erinomaisesti. Kiitos!

Käväisimme hakemassa kaupasta pullon kuohuvaa ja illallisen jälkeen kilauttelimme maljoja. Unelmasta oli tullut totta! Paljon työtä olisi tehtävänä ja varmasti monta kommellustakin edessä päin. Niistä on tarkoitus kirjoittaa lisää myöhemmin keväällä, kun taas matkaamme Unkariin ja ryhdymme toden teolla talon omistajiksi. Kauppakirjan mukaan omistus siirtyy meille maaliskuun lopussa ja olemmekin varaamassa uutta matkaa heti Pääsiäisen pyhien jälkeen. Suunnittelemme remonttia ja teemme listaa tarvittavista asioista.

Olemme sopineet myyjän kanssa, että ostamme heiltä kaikki huonekalut ja muut tavarat, joita he eivät tarvitse. Heidän ei näin tarvitse tyhjentää taloa ja meillä on heti valmiina lähes asuttava talo. Tästä järjestelystä molemmat vain hyötyvät. Kunhan saamme ensin talon meitä tyydyttävään asuttavaan kuntoon, aloitamme remontoinnin huone kerrallaan. Keittiöstä aloitetaan ja edetään muihin huoneisiin. Olohuoneesta tehdään toinen makuuhuone. Sen lisäksi taloon jää vielä kaksi yhteistä huonetta.

Pidemmän ajan suunnitelmamme on tehdä talosta sellainen, että sitä voisi myös vuokrata silloin, kun emme itse ole paikalla. Sekä itseämme että vuokralaisia ajatellen koetamme löytää netin kautta tietoa lähialueen kiinnostavista kohteista, mutta tietoa on hyvin vaikea saada muuten kuin unkarin kielellä. Myös asuminen ja asioiden hoito siellä vaatii unkarin kielen taitoa. Ahkera opiskelu on alkamassa ja sille tuli kylliksi motivaatiota tämän kaupan myötä.

Keväällä lähdemme hoitamaan talokaupan loppujärjestelyt, solmimaan sopimuksen sähkö- ja kaasulaitoksen kanssa sekä sopimaan kunnan kanssa vesi-, jätevesi- ja jäteasioista. Sitä ennen odotamme saavamme kunnalta kiinteistöverolipun. Yritämme saada taloon nettiliittymän, jotta yhteydenpito olisi helpompaa. Paikan päältä sitten pitäisi löytää joku luotettava henkilö, joka voisi pitää taloa silmällä ja käydä leikkaamassa nurmikon. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja kielen vuoksi aiheuttaa ylimääräistä työtä. Kiitos kaikille meitä tähän mennessä auttaneille!

Blogi päivittyy kun asiat etenevät. Käy välillä kurkistamassa uusia juttuja. Lopuksi talvinen kuva talosta. Viszlát!