Aikana,
jolloin rautaesirippu oli voimissaan, voidaan kai sanoa, että Unkari
oli poliisivaltio. Poliisilla en tässä tarkoita suomalaisen mallin
mukaista poliisitoimintaa, vaan valtion tapaa ja tarvetta valvoa
kansalaisiaan. Siltä ajalta lienee periytynyt tapa sulkea
ikkunaluukut iltaisin niin tiiviisti, että sisään ei voi nähdä.
Unkarin nyt ollessa osa EU:ta, on poliisikin vapautunut tekemään
kansalaisten ja lakien noudattamisen valvontaa aivan eri
lähtökohdista. Liikennevalvonnan suuri haaste on viime vuosina
ollut kaahailun vähentäminen. Unkarissa lähes kaikkiin vakaviin
liikenneonnettomuuksin on ollut syynä holtiton ajonopeus.
Alkoholillakin on saattanut olla osuutta asiaan, koska nykyään
Unkarissa on käytössä nollan promillen raja liikenteessä.
Helpoin
tapa kouluttaa kansalaisia ja saada nopeudet kuriin on tietysti
lailla sallittu käyminen kaahailijan kukkarolla. Unkarissa
ylinopeussakot eivät riipu ajajan tuloista, mutta voivat kohota jopa yli
1.000 euroon. Se on järjettömän iso raha, ainakin tavalliselle
tallaajalle, jonka kuukausipalkka pyörii 500 euron pinnassa. Laki on tehonnut hyvin, mutta aina löytyy huolimattomia
tai laista piittaamattomia kansalaisia, joita poliisi muistaa
maksulapulla. Tai turisteja, jotka vaikkapa Budapestin vilkkaiden
liikenneväylien tai kaupunkia kiertävän kehätien ja siitä
erkanevien moottoriteiden kymmenien liitymien viidakossa, pää
villisti pyörien, koettavat suunnistaa oikeaan suuntaan. Siinä
tahtovat kolmikaistaisella tiellä ohitettavan rekan taakse
piiloutuvat nopeusrajoitustaulut jäädä vähemmälle huomiolle.
Minulla
on ollut ajokortti yli 30 vuotta. En ole saanut koskaan
ylinopeussakkoa. Ennen kuin nyt. Unkarin poliisi lähetti kirjattuna
kirjeenä sakkolapun kotiosoitteeseeni. Siinä oli mainittuna kaikki
henkilötietoni äidin nimeä myöden. Sen vuoksi luulin ensin, että
kyse olisi esimerkiksi kiinteistöverosta. Unkarin kieltä osaavien
avustuksella selvisi, että olen kaahaillut heti autovuokraamosta
lähdettyäni viime reissulla.
Se
hyvä puoli sakkolapusta oli, että koska huomasin esimerkiksi äitini
nimen sakkolapussa (unkarilaiset käyttävät sitä osana virallista
tunnistusta), saatoin olla varma siitä, että minut on rekisteröity
Unkarin väestötietojärjestelmään. Se taas toi varmistuksen
siitä, että kiinteistökauppaamme liittyvät paperit on
rekisteröity. Edelleen odottelen sitä kiinteistöveroa, mutta ei
sillä ole kiirettä.
Tutkiessani
Unkarin sakotuskäytöntöjä huomasin, että olen saanut pienimmän
mahdollisen ylinopeussakon. En olekaan suurrikollinen. Kuvasta voi
tutkailla sakon määrää eri ylinopeuksilla. Sakon määrän
kohdalla kirjain e tarkoittaa tuhatta. Itse sain siis 30.000 forintin
sakon (laatikoitu rivi), joka kustantaa hieman yli sata euroa. Kaahailin siis 69 km/h kolmikaistaisella tiellä, jolle oli lentokentän kohdalle laitettu 50 km/h rajoitus.
POLIISI
TULEE YHÄ TUTUMMAKSI, JA TUTUMMAKSI
Kun
liikuimme vuokratulla autollamme uudessa kotikylässämme Egyekissä,
meistä tuintui siltä, että vähän väliä tuli vastaan
poliisiauto. Vitsailimme siitä, että mahtavatkohan poliisit olla
meidän perässämme. Toinen vaihtoehto oli tietenkin se, että siinä
pikku kylässä tosiaan oli oma partio, joka kierteli ympäriinsä,
aivan kuten mekin. Se tuntui turvalliselta ja tämä jälkimmäinen
vaihtoehto tuntui meistä tietysti paremmalta. Ehkä kuitenkin
pienessä kylässä, jossa kaikki tunnetaan, tuntematon katuja
kiertelevä auto saattoi kiinnostaa paikallista partiota, ja siitä
syystä törmäsimme siihen tuon tuostakin.
Eräänä
päivänä partio sai tehtävän. Meidän automme piti pysäyttää
heti tavattaessa. Koskaan ennen en ole ollut poliisin haussa, mutta
nyt sekin tuli koettua. Kaikki tämä johtui kuitenkin erehdyksestä.
Kierreltyämme
maakuntaa huomasimme, että jossakin vaiheessa on tankattava auto,
että pääsemme takaisin Budapestiin. Pohdimme bensatankin
tilavuutta, mutta päätimme ottaa varman päälle ja tehdä
välitankkauksen sopivassa paikassa. Eräänä päivänä
Tiszafüredin kohdalla sattui huoltoasema olemaan juuri matkan
varrella. Kurvasin mittarille ja huoltoaseman omistaja täytti
tankin. Hän saapui jäljessämme sisälle hoitamaan myös maksun,
koska kassanhoitaja palveli muita asiakkaita ja lämmitti heille
tilattuja ruoka-annoksia.
Olimme
laskeskelleet, että tankillinen bensiiniä maksaa ehkä 30.000
forinttia (näissä lukuisissa nollissa on vielä tekemistä).
Kaappasimme samalla mukaan vielä pari pientä tavaraa.
Maksupäätteitä näytti olevan kolme ja aikansa maksukorttiani
niille tarjottuaan sai omistaja aikaan maksutapahtuman, jonka
kuittasin pin-koodilla omalta päätteltäni. Summa oli odotettu,
29800 tai niille main.
Jatkoimme
tyytyväisinä matkaa ja kiertelimme Tiszafüredissä ja
lähialueilla. Palatessamme "kotiin" päin soi puhelin.
Koska olin ratissa, lankomies vastasi. Autovuokraamosta soitettiin,
että poliisi on ollut heihin yhteydessä. Huoltoasemalta oli tehty
ilmoitus, että olimme lähteneet maksamatta polttoainetta.
Kaivelimme kuitit esiin ja niistä näkyi, että olin maksanut 2980
forinttia, ei 29800, niin kuin olin ajatellut. Omistaja oli sählännyt
kassapäätteellä ja polttoaine oli jäänyt pois kuitista.
Käännyimme
takaisin huoltoasemalle. Siellä asia selvitettiin anteeksipyyntöjen
kera parhain päin, ja saimme kahvit hyvityksenä omistajan
virheestä. Soitimme myös autovuokraamoon ja he saivat selvityksen
asiasta. Emme halunneet heidän ajattelevan, että olimme tehneet
tämän tahallisesti.
Nyt
voi sanoa, että tuplaheitolla minusta tuli Unkarin poliisin "vanha
tuttu". Täytyy koettaa pitää matalampaa profiilia ensi
matkalla.
Remontin
suunnittelu taloon on täydessä käynnissä. Tarkoituksena on
aloittaa keittiöstä ja koettaa saada se kuntoon seuraavalla
käynnillä. Ideoita sinkoilee, kalusteita tutkitaan ja suunnitelmia
tehdään. Saamme myös apuvoimia Suomesta kun sisareni pojat
innostuivat talkoista Unkarissa. Suvun kesken talkoita on harrastettu
ahkerasti, joten antamisen ja saamisen ilo jatkuvat siellä.
Olemme
löytäneet erinomaisen tulkin seuraavalle matkallemme. Silloin
meidän on siirrettävä kaikki taloon liittyvät sopimukset nimiimme
ja internet-yhteydenkin koetamme järjestää. Seuraavat päivitykset
tulevat viimeistään matkaltamme.
Heippa! Se lentokentän tie on vakiorysä! Kyttäävät joka päivä. Kylien sheriffit tuppaavat olemaan lupsakoita. Varokaa virkaintoisia kaupungin poliiseja. Ja muistakaa pitää henkilöpaperit mukana!
VastaaPoistaItse tempaisin 50 alueella pienen ylinopeuden. Ongelmaksi nousi, että passi ja vuokra-auton paperit olivat tietokonelaukussa ja työpaikkalla. Oma tyhmä moka, mutta kiireellinen autokyyditys ja paluumatkalla pysäytys tutkan takia. No, sakko tuplaantui "paperittomuuden" takia. Loppusumma ei EURoissa iso ja poliisien asenteesta iso kiitos. Leppoisasti yritettiin ymmärtää toisiamme :)
VastaaPoista