perjantai 8. helmikuuta 2013

Terveisiä Unkarin poliisilta

Aikana, jolloin rautaesirippu oli voimissaan, voidaan kai sanoa, että Unkari oli poliisivaltio. Poliisilla en tässä tarkoita suomalaisen mallin mukaista poliisitoimintaa, vaan valtion tapaa ja tarvetta valvoa kansalaisiaan. Siltä ajalta lienee periytynyt tapa sulkea ikkunaluukut iltaisin niin tiiviisti, että sisään ei voi nähdä. Unkarin nyt ollessa osa EU:ta, on poliisikin vapautunut tekemään kansalaisten ja lakien noudattamisen valvontaa aivan eri lähtökohdista. Liikennevalvonnan suuri haaste on viime vuosina ollut kaahailun vähentäminen. Unkarissa lähes kaikkiin vakaviin liikenneonnettomuuksin on ollut syynä holtiton ajonopeus. Alkoholillakin on saattanut olla osuutta asiaan, koska nykyään Unkarissa on käytössä nollan promillen raja liikenteessä.

Helpoin tapa kouluttaa kansalaisia ja saada nopeudet kuriin on tietysti lailla sallittu käyminen kaahailijan kukkarolla. Unkarissa ylinopeussakot eivät riipu ajajan tuloista, mutta voivat kohota jopa yli 1.000 euroon. Se on järjettömän iso raha, ainakin tavalliselle tallaajalle, jonka kuukausipalkka pyörii 500 euron pinnassa. Laki on tehonnut hyvin, mutta aina löytyy huolimattomia tai laista piittaamattomia kansalaisia, joita poliisi muistaa maksulapulla. Tai turisteja, jotka vaikkapa Budapestin vilkkaiden liikenneväylien tai kaupunkia kiertävän kehätien ja siitä erkanevien moottoriteiden kymmenien liitymien viidakossa, pää villisti pyörien, koettavat suunnistaa oikeaan suuntaan. Siinä tahtovat kolmikaistaisella tiellä ohitettavan rekan taakse piiloutuvat nopeusrajoitustaulut jäädä vähemmälle huomiolle.

Minulla on ollut ajokortti yli 30 vuotta. En ole saanut koskaan ylinopeussakkoa. Ennen kuin nyt. Unkarin poliisi lähetti kirjattuna kirjeenä sakkolapun kotiosoitteeseeni. Siinä oli mainittuna kaikki henkilötietoni äidin nimeä myöden. Sen vuoksi luulin ensin, että kyse olisi esimerkiksi kiinteistöverosta. Unkarin kieltä osaavien avustuksella selvisi, että olen kaahaillut heti autovuokraamosta lähdettyäni viime reissulla.

Se hyvä puoli sakkolapusta oli, että koska huomasin esimerkiksi äitini nimen sakkolapussa (unkarilaiset käyttävät sitä osana virallista tunnistusta), saatoin olla varma siitä, että minut on rekisteröity Unkarin väestötietojärjestelmään. Se taas toi varmistuksen siitä, että kiinteistökauppaamme liittyvät paperit on rekisteröity. Edelleen odottelen sitä kiinteistöveroa, mutta ei sillä ole kiirettä.

Tutkiessani Unkarin sakotuskäytöntöjä huomasin, että olen saanut pienimmän mahdollisen ylinopeussakon. En olekaan suurrikollinen. Kuvasta voi tutkailla sakon määrää eri ylinopeuksilla. Sakon määrän kohdalla kirjain e tarkoittaa tuhatta. Itse sain siis 30.000 forintin sakon (laatikoitu rivi), joka kustantaa hieman yli sata euroa. Kaahailin siis 69 km/h kolmikaistaisella tiellä, jolle oli lentokentän kohdalle laitettu 50 km/h rajoitus.

POLIISI TULEE YHÄ TUTUMMAKSI, JA TUTUMMAKSI

Kun liikuimme vuokratulla autollamme uudessa kotikylässämme Egyekissä, meistä tuintui siltä, että vähän väliä tuli vastaan poliisiauto. Vitsailimme siitä, että mahtavatkohan poliisit olla meidän perässämme. Toinen vaihtoehto oli tietenkin se, että siinä pikku kylässä tosiaan oli oma partio, joka kierteli ympäriinsä, aivan kuten mekin. Se tuntui turvalliselta ja tämä jälkimmäinen vaihtoehto tuntui meistä tietysti paremmalta. Ehkä kuitenkin pienessä kylässä, jossa kaikki tunnetaan, tuntematon katuja kiertelevä auto saattoi kiinnostaa paikallista partiota, ja siitä syystä törmäsimme siihen tuon tuostakin.

Eräänä päivänä partio sai tehtävän. Meidän automme piti pysäyttää heti tavattaessa. Koskaan ennen en ole ollut poliisin haussa, mutta nyt sekin tuli koettua. Kaikki tämä johtui kuitenkin erehdyksestä.

Kierreltyämme maakuntaa huomasimme, että jossakin vaiheessa on tankattava auto, että pääsemme takaisin Budapestiin. Pohdimme bensatankin tilavuutta, mutta päätimme ottaa varman päälle ja tehdä välitankkauksen sopivassa paikassa. Eräänä päivänä Tiszafüredin kohdalla sattui huoltoasema olemaan juuri matkan varrella. Kurvasin mittarille ja huoltoaseman omistaja täytti tankin. Hän saapui jäljessämme sisälle hoitamaan myös maksun, koska kassanhoitaja palveli muita asiakkaita ja lämmitti heille tilattuja ruoka-annoksia.

Olimme laskeskelleet, että tankillinen bensiiniä maksaa ehkä 30.000 forinttia (näissä lukuisissa nollissa on vielä tekemistä). Kaappasimme samalla mukaan vielä pari pientä tavaraa. Maksupäätteitä näytti olevan kolme ja aikansa maksukorttiani niille tarjottuaan sai omistaja aikaan maksutapahtuman, jonka kuittasin pin-koodilla omalta päätteltäni. Summa oli odotettu, 29800 tai niille main.

Jatkoimme tyytyväisinä matkaa ja kiertelimme Tiszafüredissä ja lähialueilla. Palatessamme "kotiin" päin soi puhelin. Koska olin ratissa, lankomies vastasi. Autovuokraamosta soitettiin, että poliisi on ollut heihin yhteydessä. Huoltoasemalta oli tehty ilmoitus, että olimme lähteneet maksamatta polttoainetta. Kaivelimme kuitit esiin ja niistä näkyi, että olin maksanut 2980 forinttia, ei 29800, niin kuin olin ajatellut. Omistaja oli sählännyt kassapäätteellä ja polttoaine oli jäänyt pois kuitista.

Käännyimme takaisin huoltoasemalle. Siellä asia selvitettiin anteeksipyyntöjen kera parhain päin, ja saimme kahvit hyvityksenä omistajan virheestä. Soitimme myös autovuokraamoon ja he saivat selvityksen asiasta. Emme halunneet heidän ajattelevan, että olimme tehneet tämän tahallisesti.

Nyt voi sanoa, että tuplaheitolla minusta tuli Unkarin poliisin "vanha tuttu". Täytyy koettaa pitää matalampaa profiilia ensi matkalla.

 

Remontin suunnittelu taloon on täydessä käynnissä. Tarkoituksena on aloittaa keittiöstä ja koettaa saada se kuntoon seuraavalla käynnillä. Ideoita sinkoilee, kalusteita tutkitaan ja suunnitelmia tehdään. Saamme myös apuvoimia Suomesta kun sisareni pojat innostuivat talkoista Unkarissa. Suvun kesken talkoita on harrastettu ahkerasti, joten antamisen ja saamisen ilo jatkuvat siellä.

Olemme löytäneet erinomaisen tulkin seuraavalle matkallemme. Silloin meidän on siirrettävä kaikki taloon liittyvät sopimukset nimiimme ja internet-yhteydenkin koetamme järjestää. Seuraavat päivitykset tulevat viimeistään matkaltamme.

2 kommenttia:

  1. Heippa! Se lentokentän tie on vakiorysä! Kyttäävät joka päivä. Kylien sheriffit tuppaavat olemaan lupsakoita. Varokaa virkaintoisia kaupungin poliiseja. Ja muistakaa pitää henkilöpaperit mukana!

    VastaaPoista
  2. Itse tempaisin 50 alueella pienen ylinopeuden. Ongelmaksi nousi, että passi ja vuokra-auton paperit olivat tietokonelaukussa ja työpaikkalla. Oma tyhmä moka, mutta kiireellinen autokyyditys ja paluumatkalla pysäytys tutkan takia. No, sakko tuplaantui "paperittomuuden" takia. Loppusumma ei EURoissa iso ja poliisien asenteesta iso kiitos. Leppoisasti yritettiin ymmärtää toisiamme :)

    VastaaPoista