perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kaikki järjestyy, kunhan paperia riittää


Seuraavana aamuna lähdimme tulkin ja hänen miehensä kanssa Tiszafürediin ostoksille. Aloitimme lattioista. Löysimme sopivat laminaatit kahteen huoneeseen, mutta tavaraa ei myymälässä ollut tarpeeksi. Teimme tilauksen ja saamme laminaatit myöhemmin kotiin kuljetettuna. Mukaan lähti myös pari mattoa tuleviin tarpeisiin.

Seuraavaksi siirryimme puutavaraliikkeeseen. Sieltä ostimme seinäpaneelia, lautatavaraa sekä joitakin tarvikkeita. Ne kuljetettaisiin paikan päälle jo seuraavana päivänä. Oli maalikaupan vuoro. Saimme materiaalit ja tarvikkeet sekä tarkat ohjeet katon ja seinien käsittelyyn ja maalaukseen unkarilaiseen tapaan kalkkimaalilla.

Tulkkipariskuntamme oli ystävällisesti käynyt jo ennen matkaamme ostamassa haluamamme keittiökalusteet (viimeiset kappaleet) Debrecenistä. Ne oli jo toimitettu talolle. Raskas tavara alkoi olla valmiina ja työkaluja hankitaan tarpeen mukaan lisää.

 

Edellisenä päivänä olimme jo ehtineet tyhjentää keittiötä ja tutkia tarkemmin seiniä. Työtä tulisi riittämään niiden kanssa. Pussien ja pensseleiden sekä maalien ja siveltimien kanssa jatkoimme matkaa asianajajan toimistolle. Alkoi papereiden täyttäminen, mikä tuntuu olevan unkarilaisten mieliharrastus. Mikään asia ei etene ilman papereita, kopioita ja loputonta leimaamista. Sopimuksia ja valtakirjoja allekirjoitettiin useana kappaleena, mutta meille ei annettu mukaan ensimmäistäkään paperia.

Sitten tuli totuuden hetki: irtaimiston kauppa. Asianajaja kysyi tarjoustamme ja ilmoitimme summan. Välittömästi myyjä ilmoitti, että kaupat on tehty. Iso huoli putosi hartioilta, ja pääsimme kiitosten ja hyvästelyjen jälkeen jatkamaan matkaamme talolle. Kävimme matkan varrella ostamassa mokkulan internetyhteyttä varten, mutta se olisi vain hätävarana, jos sellainen tilanne tulisi. Yllättäen kunnanjohtaja soitti tulkillemme ja kutsui meidät vastaanotolle maanantaiaamuna.

Tulkkipariskunta jatkoi kohti kotiaan ja me palasimme talolle jatkamaan keittiön valmistelua. Siivous- ja järjestelytyötä riitti koko seuraavaksi päiväksi. Osan huonekaluista kannoimme ulos hävitettäväksi ja järjestelimme loput uudelleen. Sunnuntaina saisimme kaksi työmiestä Suomesta ja heitäkin varten piti tehdä tilaa.

Lähinnä kyläämme sijaitseva ravintola oli saanut meistä vakioasiakkaat, koska emme voineet laittaa ruokaa kotona. Tulkkime oli "komentanut" tarjoilijaa pitämään meistä hyvää huolta. Saimmekin siellä erinomaista palvelua ja oikein maittavaa ruokaa.