Kaikki järjestyy, kunhan paperia riittää

Seuraavana aamuna lähdimme tulkin ja hänen miehensä kanssa Tiszafürediin ostoksille. Aloitimme lattioista. Löysimme sopivat laminaatit kahteen huoneeseen, mutta tavaraa ei myymälässä ollut tarpeeksi. Teimme tilauksen ja saamme laminaatit myöhemmin kotiin kuljetettuna. Mukaan lähti myös pari mattoa tuleviin tarpeisiin.

Seuraavaksi siirryimme puutavaraliikkeeseen. Sieltä ostimme seinäpaneelia, lautatavaraa sekä joitakin tarvikkeita. Ne kuljetettaisiin paikan päälle jo seuraavana päivänä. Oli maalikaupan vuoro. Saimme materiaalit ja tarvikkeet sekä tarkat ohjeet katon ja seinien käsittelyyn ja maalaukseen unkarilaiseen tapaan kalkkimaalilla.

Tulkkipariskuntamme oli ystävällisesti käynyt jo ennen matkaamme ostamassa haluamamme keittiökalusteet (viimeiset kappaleet) Debrecenistä. Ne oli jo toimitettu talolle. Raskas tavara alkoi olla valmiina ja työkaluja hankitaan tarpeen mukaan lisää.

 

Edellisenä päivänä olimme jo ehtineet tyhjentää keittiötä ja tutkia tarkemmin seiniä. Työtä tulisi riittämään niiden kanssa. Pussien ja pensseleiden sekä maalien ja siveltimien kanssa jatkoimme matkaa asianajajan toimistolle. Alkoi papereiden täyttäminen, mikä tuntuu olevan unkarilaisten mieliharrastus. Mikään asia ei etene ilman papereita, kopioita ja loputonta leimaamista. Sopimuksia ja valtakirjoja allekirjoitettiin useana kappaleena, mutta meille ei annettu mukaan ensimmäistäkään paperia.

Sitten tuli totuuden hetki: irtaimiston kauppa. Asianajaja kysyi tarjoustamme ja ilmoitimme summan. Välittömästi myyjä ilmoitti, että kaupat on tehty. Iso huoli putosi hartioilta, ja pääsimme kiitosten ja hyvästelyjen jälkeen jatkamaan matkaamme talolle. Kävimme matkan varrella ostamassa mokkulan internetyhteyttä varten, mutta se olisi vain hätävarana, jos sellainen tilanne tulisi. Yllättäen kunnanjohtaja soitti tulkillemme ja kutsui meidät vastaanotolle maanantaiaamuna.

Tulkkipariskunta jatkoi kohti kotiaan ja me palasimme talolle jatkamaan keittiön valmistelua. Siivous- ja järjestelytyötä riitti koko seuraavaksi päiväksi. Osan huonekaluista kannoimme ulos hävitettäväksi ja järjestelimme loput uudelleen. Sunnuntaina saisimme kaksi työmiestä Suomesta ja heitäkin varten piti tehdä tilaa.

Lähinnä kyläämme sijaitseva ravintola oli saanut meistä vakioasiakkaat, koska emme voineet laittaa ruokaa kotona. Tulkkime oli "komentanut" tarjoilijaa pitämään meistä hyvää huolta. Saimmekin siellä erinomaista palvelua ja oikein maittavaa ruokaa.

Sunnuntaina haimme "pojat" lentokentältä Budapestistä. Samalla teimme siellä lisää ostoksia. Matkalaukkujen kanssa auto tuli taas täyteen tavaraa. Koetimme pitää kiirettä paluumatkalla, että ehtisimme vakiopaikkaamme syömään. Sisareni oli jäänyt talolle siivoamaan ja hänet oli tarkoitus hakea sieltä.

Matkan varrella oli joitakin kilometrejä todella huonossa kunnossa olevaa tietä. Siinä oli syviä monttuja ja piti olla tarkkana niitä kiertäessään. Matkan aikana oli kuitenkin tullut pimeää, ja eräässä kohdassa auton pyörät osuivat isoon kuoppaan, koska en voinut väistää sitä vastaan tulevan auton vuoksi. Takarengas puhkesi ja eturenkaan vanteeseen tuli pahan näköinen lommo.

Pimeässä purimme tavarat autosta ja vaihdoimme takarenkaan. Huomattavasti aikaisempaa varovammin ajoimme seuraavan ravintolan luo. Pidemmälle emme olisi ehtineet ennen sulkemisaikaa. Sisko raukka sai talolla purra leipää, koska emme päässeet häntä hakemaan mukaan aterialle. Myöhemmin kuulimme, että vakioravintolassamme meitä oli odotettu yli sulkemisajan, mutta saimme oharimme anteeksi, kun tulkkimme kertoi rengasrikosta.

Maanantaina työmiehet puhkuivat innosta päässessään hommiin. Me muut kampasimme hiukset ja lähdimme kunnanjohtajan luo. Tulkkimme oli myös saapunut ja nelisin istuimme kuuntelemassa tavalliset litaniat kunnantalolla. Sitten päästiin asiaan.

Kerroimme ongelmistamme internet-yhteyden kanssa. Kunnanjohtaja levitteli käsiään, laajakaistan levitys on yksityisten yhtiöiden päätösten varassa. Kerroimme kunnanjohtajalle, että voisimme viipyä paikkakunnalla paljon pidempiä aikoja, jos pystyisimme tekemään töitä täällä ollessamme. Kunnollisen internet-yhteyden avulla se olisi mahdollista.

Asioihin saatiin heti vauhtia. Kunnanjohtaja kutsui paikalle sihteerinsä ja komensi tämän auttamaan meitä kaikin tavoin. Hetken päästä sihteeri kertoi, että asentaja tulee seuraavana aamuna kytkemään internetin toimintaan. Kävi ilmi, että kylällä on langaton verkko, joka on nopea ja edullinen. Olimme tyytyväisiä, että menimme kunnajohtajaa tapaamaan, koska muuten olisimme joutuneet odottelemaan nettiyhteyttä ainakin syksyyn asti, luultavasti pidempäänkin.

Sihteeri järjesti myös vesisopimuksen allekirjoitusta varten tapaamisen ja lupasi tulla mukaani selvittämään asiaa, koska tulkkimme ei silloin olisi paikalla. Olin saanut yhteyden autonvuokrausfirman johtajaan ja pyysin ohjeita renkaiden korjaukseen. Lähetin sähköpostilla kuvat renkaista ja selostuksen tapahtuneesta. Onneksi oli mokkula, jonka avulla sain postin lähetettyä.

Olimme aikaisemmin kyselleet talossamme olevan hälytyslaitteen toiminnasta. Talonmiehemme oli kutsunut asentajan paikalle vaihtamaan järjestelmään uuden akun. Samalla he liittivät järjestelmään langattoman lähettimen ja hälytyksen sattuessa vartiointiliike säntää paikalle. Voimme ehkä olla Suomessa hieman rauhallisemmin mielin, koska kylässämme on tapahtunut varkauksia ja tietysti "rikkaiden" ulkomaalaisten talot kiinnostavat eniten. Eräästä talosta oli viety kaikki mahdollinen, ikkunoita ja kattoa myöden.

Tulkin kanssa lähdin tekemään jätesopimusta Tiszafürediin. Sähkö- ja kaasusopimukset oli tulkin mies saanut tehtäväkseen valtakirjan kanssa Debrecenissä. Jätesopimus saatiin nopeasti valmiiksi. Onneksi olin ottanut kauppakirjan mukaan, koska siitä piti saada kopiot sopimuksen liitteeksi. Pieni ongelma syntyi jätelaskun maksusta. Se onnistuu ainoastaan suoraveloituksella. Seuraavaksi siis pankkiin avaamaan tili, jolta suoraveloitus voidaan tehdä.

Olimme jo edellisenä päivänä todenneet, että laskuja alkoi kertyä sellainen määrä, että unkarilainen pankkitili tulisi halvemmaksi kuin maksut Suomesta eri firmojen tileille. Pankkivirkailija avasi tilin, kun olin allekirjoittanut nipun papereita ja passini oli kopioitu todisteeksi. Ihan pieni ongelma tuli internet-pankin sopimusta tehdessä. Siihen tarvitaan unkarilainen kännykkäliittymä, koska vaihtuvan salasanan pankki lähettää tekstiviestinä joka kirjautumisen yhteydessä. Ulkomainen liittymä ei kelpaa.

Kolmannen kerran sai puhelinyhtiön tyttö palvella meitä. Liittymä aukesi helposti ja palasimme pankkiin viimeistelemään sopimukset. Tulkin mies ilmoitti Debrecenistä, etteivät sähkö- ja kaasulaitos suostu tekemään sopimuksia nimiini, koska myyjäpuolen valtakirja asiassa puuttuu. Ilmoitimme tilanteesta asianajajalle ja pyysimme häntä hankkimaan valtakirjat. Unkarissa ei riitä, että ilmoittautuu halukkaaksi maksamaan laskuja. Sitä ennen täytyy edellisen maksajan ilmoittaa, ettei enää halua maksaa. Sitten muutama kopio, valtakirja, leima ja allekirjoitus, ja lasku saapuu talollemme, ehdottomasti ei Suomeen. Koetankin saada mahdollisimman monta laskua suoraveloitukseen.

Haimme vielä vähän lisää remonttitavaraa ja palasimme kotiin. Minulla oli aikainen ylösnousu ja treffit kunnanjohtajan sihteerin kanssa. Ensin menisimme vesilaitokselle aamuvarhaisella sopimuksen tekoon ja sitten sihteeri tulisi valvomaan internetin asennusta.

Autonvuokrausfirman johtaja soitti ja ilmoitti, että auton voi viedä korjattavaksi. Korjaamo vain sijaitsi 200 kilometrin päässä. Ilmoitin hänelle, että en aja autolla 20 kilometriä kauemmaksi, koska eturengas ei kestä. Muistutin vielä siitä, että autossa ei ole enää vararengasta ja matkan teko loppuu siihen paikkaan, jossa eturengas tyhjenee. He lupasivat miettiä asiaa vielä uudelleen.

Jonkin ajan kuluttua hän soitti ja pyysi vanteen mallinumeroa. Saatuaan sen hän ilmoitti tulevansa paikan päälle vaihtamaan renkaan. Myöhään illalla hän ilmestyi neljän uuden renkaan kanssa. Kylätien laidalla vaihdoimme renkaat ja vararengaskin on taas omalla paikallaan. Ilmoitin, että en ole halukas maksamaan laskua, koska syynä oli huono tienpito. Täällä se syy ei taida toimia ja lasku kuitataan takuumaksusta.

Aamulla muut jäivät nukkumaan, kun hiivin talosta. Päästyämme sihteerin kanssa vesilaitokselle jouduimme odottelemaan oikeaa virkailijaa, joka oli käymässä muualla. Lopulta hän saapui ja vaati sekä kopiota kauppakirjasta että valokuvaa vesimittarista. Heillä oli käytössä vain kalkkeeripaperia, joten tällaiset dokumentit piti asiakkaan itse hoitaa. Vein sihteerin kunnantalolle kopiointihommiin ja laskeuduin talolla maan alle kuvaamaan mittarin kännykkäkameralla.

Vesilaitokselle palattuamme virkailija vilkaisi ottamaani kuvaa ja laati monta sivua papereita. Allekirjoitusten jälkeen ilmoitettiin, että sopimus tulee sitten joskus postissa. Sain mukaani kuitenkin toisen paperin, johon merkittiin suoraveloitusta varten numerosarja.

Lähdin sen kanssa pankkiin ja sain vesilaskun liitettyä pankkitilini suoraveloituksiin. Olimme usealla eri kortilla yrittäneet nostaa rahaa automaateista, viimeksi pankin aulassa, mutta yhteydet eivät toimineet. Sain kuitenkin pankin tiskiltä nostettua rahaa Visa-kortilla, joka alkoi olla melko kuiva, koska se oli ainoa (lähes aina) toimiva maksuväline seteleiden lisäksi. Seuraavalla matkalla voisin käyttää unkarilaista pankkikorttiani ja maksaminen olisi helpompaa.

Internet-asentaja valvojineen oli työn touhussa kun saavuimme takaisin. Häntä varten oli ollut pakko käydä hakemassa käteistä rahaa. Homma valmistui pikavauhtia ja nyt talossa on 20 megan langaton yhteys (tosin paperissa lukee 20 gigaa).

Remontti etenee hyvää vauhtia ja keittiön maalaus on käynnissä monivaiheisen pohjatyön jälkeen. Huomenna pääsemme laittamaan seinäpaneeleita ennen kuin lattiamateriaali saapuu iltapäivällä. Torstaina saatamme päästä jo kaapistojen kimppuun.

Ilma on ollut viileää eikä luonto ole kunnolla herännyt. Puiden silmut ovat pulleita mutta lämpö ei vielä riitä niiden aukaisuun. Hieman lämpimämpää ilmaa on luvassa, joten ehkä ehdimme nähdä hiirenkorvat ennen lähtöä. Kurkiaurat pysähtyvät talon takaa alkavalle suistoalueelle ruokailemaan ennen kuin jatkavat matkaansa, ehkä Suomen suuntaan?

Kissoja pyörii ulkona ruokaa vaatien. Olemme niille selittäneet, että vanha rouva on muuttanut pois. Niidenkin on paras tottua uusiin omistajiin. Luultavasti naapureilla on vielä enemmän totuttelemista, mutta kaikki tuntuvat seuraavan hyvin uteliaina, mitä talolla tapahtuu. Talonmiespariskunta kutsui meidät päivälliselle keskiviikkona. Vaikka emme osaa vielä montaakaan sanaa unkaria, ei meitä huoleta, koska talonmiehen rouva pitää puhumisesta huolen.