Unkarin kevät

(Saimme internet-yhteyden toimimaan tänään ja pääsen vasta nyt päivittämään blogia.)

Budapest otti meidät vastaan pilvisenä ja koleana. Autonvuokrausfirman omistaja nouti meidät lentokentältä ja kävimme hoitamassa vuokrauspaperit toimistolla. Sen jälkeen lähdimme ostoksille ensin Jyskiin ja sitten Praktikerille (rautakauppa). Auto oli täynnä tavaraa kun lähdimme ajamaan kohti Egyekiä poiketen matkalla vain syömässä.

 

Meitä oli perillä odottamassa myyjärouva poikansa ja miniänsä kanssa, kiinteistönvälittäjä sekä naapurin pariskunta. Jouduimme unkarilaiseen kysymysten ristituleen aivan valmistautumattomina. Ennen matkaa oli sovittu, että illalla perille tullessamme saamme talon avaimet ja asetumme taloksi. Illan aikana meidän oli tarkoitus katsastaa talo ja irtaimisto seuraavan päivän kaupantekoa varten. Ilmeisesti myyjä vain ei pystynyt odottamaan seuraavaan päivään asti kaikkine mieltä polttavine kysymyksineen.

Seitsemän hengen pommittaessa meitä kysymyksineen unkariksi alkoi tilanne muuttua toivottomaksi. Emme ymmärtäneet kysymyksiä mutta vastapuoli ei antanut periksi. Lopulta miniän tytär saatiin apuun puhelimen välityksellä. Hyvää englantia puhuva tytär koetti saada asioihin tolkkua ja lopulta kaikki tärkeimmät kysymykset saatiin selvitetyksi. Suurimman osan siirsimme seuraavalle päivälle kun tulkkimme olisi paikalla. Tarkistimme kuitenkin kaikki talon mittarit ja kirjasimme lukemat sopimuksiin, jotka jäivät meille täytettäviksi. Onneksi tulkki saapuisi seuraavana päivänä, koska monisivuisista sopimuksista emme ymmärtäneet yhtään mitään.

Ehdimme vielä käydä ruokakaupassa ja syömässä ennen kuin palasimme myöhään talolle. Vasta nyt pääsimme tarkastelemaan taloa ja irtaimistoa kaikessa rauhassa. Suurin osa kaupan teon yhteydessä näkemistämme tavaroista oli viety talosta pois. Olimme kuitenkin varautuneet ensimmäiseen yöhömme uudessa talossamme ja nukuimme Budapestistä ostetuilla ilmapatjoilla Suomesta tuoduilla vuodevaatteilla.

Seuraavana aamuna tulkkimme saapui, ja pääsimme tekemään parempaa tuttavuutta ihastuttavan rouvan kanssa. Saimme vastauksia omiin kysymyksiimme, joita oli jo mietitty ja kirjattu pitkin talvea. Lähdimme läheiseen kaupunkiin ostoksille. Samalla matkalla koetimme saada avattua internet-yhteyden taloon. Olin kysellyt asiasta sähköpostin kautta (englannin kielellä) ja pitkän odotuksen jälkeen saanut tarjouksen, jonka mukaan talollemme saa 20 megan yhteyden. Lähetin perään tilauksen, mutta sen jälkeen en ollut saanut mitään vastausta.

Ystävällinen neiti pahoitteli sitä, että toimiston tietokoneet toimivat hyvin hitaasti. Hän lupasi laittaa sopimuspaperit kuntoon sillä välin kun käymme ostoksilla. Vaadimme asennusta heti, koska olemme Unkarissa vain vähän aikaa. Häneen mukaansa taloomme saa 10 megan yhteyden, hieman halvemmalla hinnalla kuin aikaisempi tarjous lupasi. Hän lupasi selvittää asentajan aikataulua. Asentaja toisi tullessaan haluamamme päätelaitteen.

Ostoksilta palattuamme neiti kertoi soitelleensa ympäriinsä ja saaneensa selville, että todellisuudessa taloomme ei saa minkäänlaista internet-yhteyttä. Poistuimme tyhjin toimin ja palasimme talolle, jonne oli sovittu tapaaminen meille suositellun talonmiespariskunnan kanssa. Heidän olisi tarkoitus pitää talosta huolta silloin kun emme ole itse paikalla.

Kuten olimme aavistelleetkin, pariskunta oli sama, joka oli jo edellisenä päivänä ollut meitä vastaanottamassa. Meille oli jo tullut heistä hyvä käsitys ja olimme valmiita sopimaan heidän tehtävistään. Kumpikin vaikutti ahkeralta ja halukkaalta hoitamaan työnsä hyvin. He olivat jo aikaisemmin auttaneet talon myyjärouvaa monissa asioissa. Meillä oli kuitenkin erilaisia toiveita, paitsi puutarhan puolella tehtävät olivat melko samantapaisia. Kävimme juurta jaksaen läpi kaikki asiat, ja pariskunnan molemmat osapuolet saivat omat tehtävänsä. Tehtävien selvittyä he ilmoittivat palkkatoiveensa. Sopimus solmittiin ja kiidätin tulkin junalle kohti kotiaan.

Seuraavana päivänä tulkki oli miehensä kanssa tulossa tekemään kanssamme mm. maali- ja puutavaraostoksia. Samalle päivälle oli sovittu myös käynti asianajajan toimistoon, jossa viimeisteltäisiin talokauppa ja sovittaisiin irtaimiston ostosta. Tarkoituksena oli myös tehdä valmiiksi kaikki tarvittavat paperit eli sähkö-, kaasu-, vesi- ja jätesopimukset.

Oman jännityksensä seuraavaan päivään toi se seikka, että vaikka olimme keskenämme alustavasti sopineet siitä hinnasta, jonka olimme valmiit maksamaan irtaimistosta, olimme joutuneet tarkistamaan arviotamme reilusti alaspäin sen vuoksi, että irtaimistosta oli kadonnut niin paljon tavaraa joulukuisen käyntimme jälkeen. Miten myyjä suhtautuisi suhteellisen alhaiseen tarjoukseemme? Taloon jätetyistä tavaroista meillä oli käyttöä vain pienelle osalle ja suurimman osan joutuisimme hävittämään. Pysyisikö sopu tapaamisessa vai seuraisiko kaupanteosta iso riita? Halusimme pitää sovun myyjän kanssa mutta emme halunneet maksaa tyhjästä.

Tulkkimme oli ehdottanut meille tervehdyskäyntiä kunnanjohtajan (pormestarin) luona. Suostuimme siihen ja hän alkoi järjestellä asiaa. Pormestari kertoi, että hän luonnollisesti tiesi meidän saapuneen edellisenä päivänä. Hän oli kuitenkin kiireinen, eikä aikaa saatu sovittua seuraavalle päivälle. Ilman tulkkia käynti ei onnistuisi, joten se asia tuntui kuivuvan kokoon.

 

Remontti ei ollut edennyt yhtään, ei edes alkanut, koska koko ajan olimme olleet kiinni muissa asioissa. Huominenkin menisi ostoksilla ja asianajajan luona. Heitimme Suomessa laaditut aikataulumme olan yli ja toivoimme, että aikataulu saadaan kurottua kiinni eikä remontin suhteen tule yllätyksiä. Vähänpä tiesimme tulevasta siinä vaiheessa.