Matkan viimeiset päivät

[Pahoittelen blogitekstin viivästymistä. Olen jumittunut edelliseen tekstiin ja itsepäisesti koettanut saada lisättyä kuvia blogitekstin sekaan, mutta se on kerta kaikkiaan mahdotonta. On parempi vain jatkaa tarinaa.]

Blogitekstin päivityksessä on muutenkin ollut tauko, koska matkan viimeisinä päivinä en ehtinyt sitä tehdä ja Suomeen palattuani on työ vienyt kaiken ajan. Edellisessä osassa olimme lähdössä talonmiespariskunnan luo illalliselle. Eipä se sitten ihan niin mennytkään.

Sattumoisin paikalla ollut autonvuokrausliikkeen kaveri oli käymässä silloin kun talonmiespariskunta ilmoitti kutsustaan ja hän sai toimia tulkkina. Hieman ihmettelin silloin sanamuotoja, koska kuulosti siltä, että he "antavat" meille ruokaa. Illalla se sitten selvisikin: juuri kun olimme saaneet itsemme kuntoon kyläilyä varten, talonmiehet pöllähtivät paikalle ruokakorien kanssa. He asettuivat kesähuoneeseen, jota käytämme remontin aikaisena keittiönä ja alkoivat purkaa lastiaan.

Emme olleet varautuneet tilanteeseen, mutta jostakin onnistuimme löytämään ruokailuvälineitä ja herkuttelu saattoi alkaa. Tarjolla oli leipää, itse tehtyä grilli- ja ryynimaksamakkaraa, maustekurkkua ja tietenkin Palinkaa, Unkarin "pontikkaa". Kaikki ruoat maistuivat oikein hyvältä! Tarjoilimme jotakin juotavaa myös omasta varastostamme ja huolimatta kielimuurista juttu alkoi luistaa. Sanakirjoja ja käännösohjelmaa käyttäen selvitimme monia asioita ja teimme tuttavuutta. Sinä iltana saimme uusia ystäviä Unkarista.

Keittiön lattialaminaatit olivat saapuneet, mutta maalaus oli vielä kesken. Sitä viimeisteltiin ja samalla asennettiin paneelia seiniin. Yhtenä ongelmana oli tukevan seinäpinnan löytäminen, koska seinät ovat savi-olkitiiltä, ja seinän sisällä taitaa olla eristyksenä tyhjää tilaa tiilien välissä. Pitkillä ruuveilla ja liimatuilla propuilla saimme kuitenkin paneelit pysymään seinässä. Samalla suunnittelimme erityisen tukevaa kiinnityssysteemiä keittiön yläkaapeille, joiden seinällä pysymisestä tulee haastavaa.

Viimein oli lattian asennuksen aika. Se sujui nopeasti, vaikka keittiön seinät kulkevat "laineilla", eikä lattia-ala ole läheskään suorakaiteen muotoinen. Pala palalta laminaatit saatiin muotoiltua sopiviksi ja viimeinenkin, kiilan muotoon asettunut rivi oli paikoillaan.

Pojat alkoivat kokoamaan keittiökaappeja, jotka laitettaisiin paikoilleen seuraavan matkan aikana. Keittiössä oli nyt maalattu katto ja seinät sekä paneeli oli saatu asennettua osaan huonetta. Lattia oli valmis ja kaapistot olivat valmiina asennettaviksi paikoilleen. Seuraavalla matkalla keittiöön pitää hankkia pöytätasot, lavuaari, liesi ja jääkaappi. Lämpöpatteirikin on vaihdettava, koska nykyinen on kolhiintunut ja likainen ja on onnistunut menemään ihan kiemuraan. Vessaan tarvitaan ovi, jonka virkaa tähän asti on hoitanut pitsiverho. Ei ihan sama asia.

Kesähuoneeseen on myös suunniteltu panelointia ulkoseiniin. Niissä on selviä merkkejä kosteudesta, jota on koetettu maalata piiloon ennen talon myyntiä. Kosteus johtunee siitä, että kesähuonetta on talvisaikaan pidetty kylmänä, kuten olohuonettakin. Talon katolta johtaa myös vesiränni juuri kesähuoneen kulmalle, joten sen seinustoilla on olllut talvisin hyvin märkää. Rännin siirto on jo ohjelmassa. Sisäseinät on kuitenkin syytä käsitellä ennen paneelin laittoa.

Meillä on valmiina lattiamateriaali yhteen huoneeseen. Se oli alunperin tarkoitettu "pikkuhuoneen" lattiaan. Kun tutkimme tarkemmin, mitä huoneen muovimaton alta löytyy, huomasimme siellä olevan kivilattian ja epäilemmekin huoneen toimineen joskus keittiötilana ennen talon laajennusta. Jos kivilattia on hyväkuntoinen, annamme sen jäädä paikalleen ja hankimme joitakin mattoja, ettei se ole liian kylmä. Siinä tapauksessa voimme korvata kesähuoneen kokolattiamaton laminaatilla, joka oli tarkoitettu pikkuhuoneeseen. Molempien huoneiden katto ja seinät vaativat maalausta, mutta se on meille jo tuttu juttu.

Talonmiespariskunnan kanssa on sovittu pihatöistä kesän aikana. Puita leikataan keväällä ja piha pidetään siistinä kesällä. Pihaa ympäröivää aitaa pitää korjata, mutta talvi on sille työlle parempi aika. Lisäksi aidan korjaamiseen pitää ilmeisesti pyytää lupa naapureilta, joita meillä lienee viisi kappaletta.

Tonttimme on hieman erikoisen mallinen, koska se ei ole täydellinen suorakaide, kuten yleensä. Siinä on puutarhan perällä "sivusiipi", joka kohtaa toisen naapurin peilikuvaltaan samanmuotoisen tontin. Siipien suojaan jää lähimmän naapurin hieman pienempi piha. Tämän siipinaapurin pihalla onkin sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sen verran kun ehdimme seurailla pihan tapahtumia, lampaat, vuohet, kanat, hanhet, ankat ja muut kotieläimet koettivat saada selkoa siitä, kuka määrää tahdin. Eläimet lainehtivat milloin laumassa, milloin yksikseen, koettaen pitää komentoa. Alakynteen jääneen eläimen lajitoverit pelmahtivat paikalle puolustamaan lajiaan. Loppputulos näytti olevan ratkaisematon, kunnes paikalle saapui talon kissa, joka sai kyytiä kaikilta yhteisesti.

Yhtenä päivänä päätimme ajella katsomaan myös Tisza-jokea, jonne on taloltamme vain muutama kilometri. Talomme sijaitsee aivan kylän laidalla ja joen erottaa kylästä lintutorneja täynnä oleva ruovikkoinen alue. Joen tulvapenkere on usean metrin korkuinen, joten kylään asti on tuskin tulvia odotettavissa. Matkamme tyssäsi kuitenkin penkereelle, koska joen pinta oli noussut sen juurelle asti ja ajotie katosi vellovaan veteen.

Edellisellä matkalla olimme ajaneet pitkälle penkereen toiselle puolelle. Joki oli silloin ollut syvällä uomassaan, mutta nyt se oli valloittanut koko suojavyöhykkeensä. Sammakot nauttivat keväästä joen suojaisemmissa paikoissa ja itse joki virtasi melko vauhdikkaasti. Saimme paikallisilta ihmisiltä erilaisia arvioita vedenpinnan korkeudesta, ja niistä päätellen joen pinta saattoi olla jopa kymmenisen metriä normaalia korkeammalla.

Lähtöpäivänä teimme mutkan matkaan ja kävimme pikaisesti tutustumassa Egerin kaupunkiin. Se näytti hyvin miellyttävältä ja suuri osa keskustaa oli rauhoitettu kävelykaduiksi. Autonvuokrausliikkeen edustajan tapasimme lentokentällä hänen pyynnöstään. Kyselin häneltä rengasrikosta, mutta hän ei osannut sanoa asiasta mitään. Vakuutuspaperit oli täytetty kun renkaat vaihdettiin, ja annoin ymmärtää, että heidän päätöksestään riippuu, vuokraammeko autoa heidän kauttaan jatkossa.

Toistaiseksi liikumme vuokra-autolla, mutta olemme miettineet myös oman auton ostamista, koska autot ovat Unkarissa hyvin edullisia ja tietojemme mukaan vakuutuskaan ei ole kovin kallis. Lentokentän läheltä löytyy edullinen parkkipalvelu ja kuljetus kentälle. Toinen vaihtoehto on oman auton säilyttäminen "kotona", mikä vaatii sopivan kuljettajan löytämistä paikkakunnalta. Se tuskin lienee ongelma. Renkaiden korjauksesta syntyi kuitenkin ongelmia ja riita autonvuokrausfirman kanssa, mutta siitä kerron myöhemmin lisää.

Tämän matkan päätimme tyytyväisinä, koska keittiön remontti oli edennyt lähes suunnitelmien mukaan. Jäljellä on jonkin verran taso- ja kaapistotöitä, mutta muut pinnat ovat lähes valmiita. Seuraavalla matkalla pääsemme muiden huoneiden kimppuun. Talossa olevista huonekaluista olemme valinneet sinne jäävät, joista osa tarvitsee kunnostusta. Se tehdään seuraavilla matkoilla. Käytämme hyväksemme kaikki hyväkuntoiset huonekalut, joista osa kaipaa hiontaa ja maalausta ja osa uutta verhoilua. Tätä kirjoittaessani on verhoilukankaat jo ostettu ja suunnitelmat huonekalujen kunnostuksesta laadittu. Taloon jäävät huonekalut ovat 50+ vuotta vanhoja ja aikanaan tehty kestämään.

Muidenkin suunitelmien teko syksyn matkaa varten on aloitettu. Hankintalista pitenee päivä päivältä. Aikataulujakin on mietitty, varsinkin sen vuoksi, että myös loman pitoon jäisi aikaa, eikä koko matka kulu remontin merkeissä. Olemme Suomesta hankkineet valmiiksi esimerkiksi verhoja, koska haluamme taloon jotakin suomalaista, joka on sovitettu unkarilaiseen kalustoon ja värimaailmaan.

Olen ottanut huolehtiakseni kaikista laskuista, jotka tulevat Unkarista talonmiespariskunnan lähettäminä kotisuomeen. Olen opetellut erilaisia tapoja hoitaa laskujen maksut (niitä on hämmentävän monta erilaista) ja osan laskuista onnistuin siirtämään suoraveloituksiksi. Sain myös unkarilaisen pankkikorttini, mutta en vielä PIN-koodia sen käyttämiseen. Vaikka olen oppinut monikieliseksi, on unkarin kielen opiskelu tuottanut vaikeuksia. Alkuun pääseminen on tuottanut ongelmia, koska mistään muusta kielestä ei tunnu olevan apua. Ehkäpä kieltemme sukulaisuus avautuu minulle – jonakin päivänä – paljon myöhemmin?

[Huomautus lukijalle: lankomies on aika velho ja sai kuvat liitettyä blogiin.]