Vierailuja ja muuttomatkoja

Kivistä tehty oja ajotien reunaan

Sunnuntaina saimme vieraaksemme Mestarin perheen. Talonmiehetkin oli kutsuttu, mutta he eivät tällä kertaa päässeet tulemaan. Kerroimme vieraillemme - kuvien kanssa - kesällä tekemästämme matkasta Italiaan sukulaisemme häihin ja tarjosimme heille italialaisen päivällisen. Kävimme myös toisena päivänä heillä kylässä rupattelemassa ja maistelemassa viittä erilaista itse tehtyä Pálinkaa, varmuuden vuoksi tietysti useampaan kertaan. Samalla saimme maistiaisia heidän Israeliin tekemältään matkalta sukulaisensa hääjuhliin. Vaikka käytämme keskusteluun saksan kieltä, alkaa myös unkarin kielestä löytyä yhä enemmän meille tuttuja sanoja. Se vähentää tarvetta selata sanakirjaa, jota tarvitaankin yhä harvemmin.

Portti maalauksessa, autotalli ja navetta ovat jo saaneet uuden värin.

Sinä vajaan neljän vuoden aikana, jona olemme reissanneet Budapestista talollemme, on moottoritien jälkeen pienempi tie ollut aluksi todella huonossa kunnossa. Nyt saamme ajaa uusitulla päällysteellä lähes talolle asti. Myös kotikyläämme on kohennettu ahkerasti. Puolen vuoden välein talolla käydessämme huomaamme helposti muutokset. Kylämme sijaitsee Unkarin köyhimmällä puolella ja työttömyysprosentti on korkea. Ammatin omaavat lähtevät herkästi työhön pääkaupunkiin tai ulkomaille. Kylään jääneiden ikärakenne näkyy katukuvassa ja enemmistö asukkaista onkin vanhoja ihmisiä. Kylän työttömiä kunta työllistää esimerkiksi katujen varsien kohennukseen ja muihin ympäristön parannuksiin liittyviin töihin. Noin puolet kunnan työttömistä eli viitisensataa henkeä on kerrallaan mukana ohjelmassa. Tästä työstä heille maksetaan vajaat 200 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei täällä kuitenkaan tahdo tulla toimeen. Kotitarveviljely ja kotieläinten kasvatus auttaa monia saamaan ruokaa pöytään.

Ajotien reunus on valmis

Ajotien reunojen kohentaminen on edennyt pikku hiljaa. Maan kaivaminen ja kivien kärrääminen auringon paisteessa ja parinkymmenen asteen lämmössä on paikoin niin hikistä hommaa, että tauot ovat pidempiä kuin työrupeamat. Vanhoista kattotiilistä koottu "muuri" on jo valmis ja samalla ajotietäkin on tasattu. Portin luo tein vielä tiilistä pienempiä reunuksia kukkaistutusten kohdalle, jotta irtomaa pysyisi penkkien puolella. Portin ja "jalkakäytävän" välistä poistin pintamaan ja kärräsin kiviä sinnekin kyläläisten ihmeteltäväksi. Aikanaan tilaamamme viisi kuutiota kiviä on huvennut jo melko vähiin, mutta niille ei liene enää paljon tarvettakaan. Ehkä siksi, että niitä on jo laitettu kaikkialle. Vaikka aikanaan meidän oli tarkoitus hankkia kuorma sepeliä, ovat kivet olleet käyttökelpoisempia monessa kohdassa ja ainakin kauniimpia katsella.

Viisi kuutiota kiviä alkaa olla käyte

Ehdin vielä uusintamaalata sisäänkäynnin portin, jonka teimme keväällä, samoin aivan kadun reunassa olevat kaksi aidan palaa. Maalaamista riittää siis vielä tulevillekin matkoille kun tontin ympäri rakennetut aidat kaipaavat kohennusta. Muutamia muitakin suunniteltuja töitä jäi vielä tekemättä. Onpahan sitten seuraavan matkan aluksi jo työlista valmiina. Toivomme, että Mestari ehtisi talven aikana vaihtamaan kesähuoneen ikkunat. Hänellä on kuitenkin aivan liikaa töitä tällä hetkellä. Jos ikkunat ovat keväällä valmiit, pääsemme aloittamaan lattian teon ja seinien paneloinnin.

Tästä matkasta on jäljellä vain töiden viimeistelyä ja talon talviteloille laittoa. Viime päivinä olemme saaneet seurata kurkiparvien muuttomatkoja etelään päin. Talomme kohdalla on ilmeisesti hyviä nousuvirtauksia, koska satoja kurkia ovat jäänyt pyörimään taivaalle kiertäen yhä ylöspäin ennen matkan jatkumista. Oma matkamme on pian toiseen suuntaan eli palaamme lähes hellelukemista ihastelemaan Suomen ruskaa. Ensi kevään aloitamme taas etuajassa täällä Pustalla. Siihen asti – Viszlát!

Budapest odottaa meitä jo kotimatkalle

Szilva-luumun tarina

Vuosi sitten syksyllä, kun kohensimme etupihan kukapenkkiä, luumupuun alta löytyi pienen pieni, noin kymmenen sentin mittainen taimi, joka oli pakko irrottaa paikaltaan. Säälin sitä ja istutin sen pihamaalle toiseen paikkaan, maahan upotetun vanhan renkaan sisään. Keväällä liki metrin mittaiseksi venähtänyt taimi joutui taas muuttamaan, koska perustimme samaan paikkaan nurmikoa ja rengas luumun taimineen oli kaivettava ylös. Luumu istutettiin kasvamaan takapihalle varta vasten tehtyyn kuoppaan. Lannoituksesta ja ahkerasta kastelusta huolimatta luumupuu näytti kuolevan. Annoimme periksi ja päätimme istuttaa sen paikalle myöhemmin jotakin muuta.

Syksyllä palatessamme löysimme paikalta ison pensaan. Luumu oli versonut juuresta runsaan määrän uusia versoja, jotka ovat jo liki kaksimetrisiä. Annamme sen vielä kasvaa ja myöhemmin karsimme ylimääräiset varret. Samoin kävi viikunalle, joka istutettiin viime syksynä. Keväällä kasvi näytti täysin kuolleelta ja päärunko onkin ilmeisesti kärsinyt kylmästä talvesta. Kesän aikana juuresta on kuitenkin kasvanut kolme uutta runkoa. Viikuna on ehtinyt myös tehdä muutaman hedelmän kesän aikana.

Olen saanut aikani kulumaan maalamalla ja ojia kaivamalla. Autotallin ja navetan edustan puuosat saivat uusintamaalauksen ja ovat nyt siistimmän näköisiä. Sen jälkeen ryhdyin kaivamaan ojia, jotta saamme paremmin hallintaan pihamaan sadevedet. Olin jo aikaisemmin tehnyt pieniä ojia ja täyttänyt ne kivillä. Ne eivät ole riittäneet isommille sateille ja varsinkin viettävällä ajotiellä sade kuljettaa hienojakoista pintamaata. Aloitin ojien ja salaojien kaivamisen navetan ja autotallin luota ja tein sadevesille kulkureitin alapihaa kohden. Siellä laajennan aikaisemmin tekemiäni kapeita, kivillä täytettyjä ojia ja samalla koetan tasata ajotietä. Nurmikon reunaan teen vanhoista kattotiilistä reunuksen, jotta maa ei sieltä valu ajotielle. Siinä riittää työtä vielä moneksi päiväksi. Sunnuntaina saamme vieraita ja joudun pitämään vapaapäivän. Ensi viikolle olen suunnitellut tallin sokkelin pinnoitustyötä ja aidan uusintamaalausta.

Tisza-joen rannalla käydessämme näimme ensi kertaa lossin toiminnassa.

Kiirettä pitää - lomallakin

Unkarin parlamenttitalo kuvan keskellä

Syksyn matka on alkanut hikisesti. Sisko ja lankomies matkustivat vieraamme kanssa Unkariin jo viikkoa ennen minua ja lankomies oli tullut minua vastaan kentälle. Poikkesimme matkan varrella ostoksille ja hiki alkoi valua heti kun astuimme autosta ulos. Lämpötila täällä on pyörinyt 30 asteen tienoilla päiväsaikaan, eikä se yölläkään ole laskenut alle 20 asteen. Kun ilmassa vielä on reilusti kosteutta, niin aamulla minun on pitänyt kuivatella sänkyvaatteet ulkona patjaa myöden, koska olen herkkä hikoilemaan.

Etupihan kukkapenkki

Vaikka kesällä täällä on satanut ajoittain runsaasti, ovat tontillamme kasvit kärsineet myös kuumuudesta ja kuivuudesta. Tontin maaperä on hyvin vettä läpäisevää, eikä sateesta ole kasveille pitkään apua. Monet kasveista tuntuvat kärsivän myös taudeista. Luumut ja päärynät ovat kypsyneet ennen aikojaan, mutta omenapuu on vielä aivan täynnä hedelmiä. Rypäleet valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä ja seassa onkin vielä aivan pieniä, vihreitä terttuja. Etupihan kukkapenkin kuvaa kannattaa verrata kevään (viimeisen tarinan viimeiseen) kuvaan samasta paikasta. Kirjoitan myöhemmin lisää tontilla kesän aikana tapahtuneista muutoksista.

Bupadestin vanhin silta Tonavan yli

Saapumiseni jälkeen ehdin hieman nukkua pois univelkaani ennen kuin lähdimme vieraamme kanssa kahden päivän retkelle Budapestiin, jossa en ollut vielä tätä ennen käynyt lainkaan, lentokenttää lukuun ottamatta. Majoituimme oikein mukavassa majatalossa lähellä lentokenttää ja tilasimme heiltä molempina päivinä oman taksikuljetuksen keskustaan ja takaisin.

Hissi linnavuorelle

Kiertelimme Pestin puolella kävelykatuja ja teimme pitkän kävelyretken sillan yli Budan puolelle linnavuorelle, minne nousimme vanhalla vinokaapelihissillä rinnettä myöden. Palasimme takaisin Pestin puolelle toisen sillan yli ja ehdimme vielä käydä tervehtimässä Suomesta viikonloppumatkalle saapunutta tuttavapariskuntaa. Toisena päivänä meillä oli aikaa vain risteilyyn Tonavalla, mutta teimme sen aikana pysähdyksen joen keskellä olevalle saarelle, joka on käytännössä yli kaksi kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä puistoalue.

Maisema linnavuorelta Pestiin päin

Saatettuamme vieraamme lentokoneeseen palasimme "kotiin" päin. Tällä matkalla meidän oli tarkoitus saada kesähuone valmiiksi. Se on hyvin valoisa eteinen, jossa ei ole lämmitystä ja vain yksinkertaiset ikkunat. Seinät ja katon oli paikallinen ammattimies korjannut jo aikaisemmin ja keväällä sovimme Mestarin kanssa, että hän vaihtaa ikkunat kesän aikana. Hän on ollut kuitenkin niin kiireinen, että ei ole ehtinyt edes aloittaa työtä. Koska ikkunoiden vaihtaminen saattaa vaatia myös niiden yläpuolisten palkkien vaihtoa sekä uusien ikkunoiden sovittamista aukkoihin (vaikka ikkunat tehdäänkin mittatilaustyönä), päätimme siirtää lattian asennuksen myöhempään, jotta sille ei aiheudu vahinkoa ikkunoiden vaihdon yhteydessä.

Kuninkaanlinna Budan puolella joelta päin kuvattuna

Yhdessä päätimmekin sitten pitää reilummin lomaa tämän matkan aikana. Varmuuden vuoksi teimme myös listan aikaisemmin viimeistelyä vaille jääneistä tai muuten keskeneräisistä töistä, joita voisimme kukin teeskellä aikamme kuluksi. Listasta vain tuli niin pitkä, että emme millään ehdi tehdä kaikkea. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi kenelläkään.

Etupihan viinisatoa