Vierailuja ja muuttomatkoja

Kivistä tehty oja ajotien reunaan

Sunnuntaina saimme vieraaksemme Mestarin perheen. Talonmiehetkin oli kutsuttu, mutta he eivät tällä kertaa päässeet tulemaan. Kerroimme vieraillemme - kuvien kanssa - kesällä tekemästämme matkasta Italiaan sukulaisemme häihin ja tarjosimme heille italialaisen päivällisen. Kävimme myös toisena päivänä heillä kylässä rupattelemassa ja maistelemassa viittä erilaista itse tehtyä Pálinkaa, varmuuden vuoksi tietysti useampaan kertaan. Samalla saimme maistiaisia heidän Israeliin tekemältään matkalta sukulaisensa hääjuhliin. Vaikka käytämme keskusteluun saksan kieltä, alkaa myös unkarin kielestä löytyä yhä enemmän meille tuttuja sanoja. Se vähentää tarvetta selata sanakirjaa, jota tarvitaankin yhä harvemmin.

Portti maalauksessa, autotalli ja navetta ovat jo saaneet uuden värin.

Sinä vajaan neljän vuoden aikana, jona olemme reissanneet Budapestista talollemme, on moottoritien jälkeen pienempi tie ollut aluksi todella huonossa kunnossa. Nyt saamme ajaa uusitulla päällysteellä lähes talolle asti. Myös kotikyläämme on kohennettu ahkerasti. Puolen vuoden välein talolla käydessämme huomaamme helposti muutokset. Kylämme sijaitsee Unkarin köyhimmällä puolella ja työttömyysprosentti on korkea. Ammatin omaavat lähtevät herkästi työhön pääkaupunkiin tai ulkomaille. Kylään jääneiden ikärakenne näkyy katukuvassa ja enemmistö asukkaista onkin vanhoja ihmisiä. Kylän työttömiä kunta työllistää esimerkiksi katujen varsien kohennukseen ja muihin ympäristön parannuksiin liittyviin töihin. Noin puolet kunnan työttömistä eli viitisensataa henkeä on kerrallaan mukana ohjelmassa. Tästä työstä heille maksetaan vajaat 200 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei täällä kuitenkaan tahdo tulla toimeen. Kotitarveviljely ja kotieläinten kasvatus auttaa monia saamaan ruokaa pöytään.

Ajotien reunus on valmis

Ajotien reunojen kohentaminen on edennyt pikku hiljaa. Maan kaivaminen ja kivien kärrääminen auringon paisteessa ja parinkymmenen asteen lämmössä on paikoin niin hikistä hommaa, että tauot ovat pidempiä kuin työrupeamat. Vanhoista kattotiilistä koottu "muuri" on jo valmis ja samalla ajotietäkin on tasattu. Portin luo tein vielä tiilistä pienempiä reunuksia kukkaistutusten kohdalle, jotta irtomaa pysyisi penkkien puolella. Portin ja "jalkakäytävän" välistä poistin pintamaan ja kärräsin kiviä sinnekin kyläläisten ihmeteltäväksi. Aikanaan tilaamamme viisi kuutiota kiviä on huvennut jo melko vähiin, mutta niille ei liene enää paljon tarvettakaan. Ehkä siksi, että niitä on jo laitettu kaikkialle. Vaikka aikanaan meidän oli tarkoitus hankkia kuorma sepeliä, ovat kivet olleet käyttökelpoisempia monessa kohdassa ja ainakin kauniimpia katsella.

Viisi kuutiota kiviä alkaa olla käyte

Ehdin vielä uusintamaalata sisäänkäynnin portin, jonka teimme keväällä, samoin aivan kadun reunassa olevat kaksi aidan palaa. Maalaamista riittää siis vielä tulevillekin matkoille kun tontin ympäri rakennetut aidat kaipaavat kohennusta. Muutamia muitakin suunniteltuja töitä jäi vielä tekemättä. Onpahan sitten seuraavan matkan aluksi jo työlista valmiina. Toivomme, että Mestari ehtisi talven aikana vaihtamaan kesähuoneen ikkunat. Hänellä on kuitenkin aivan liikaa töitä tällä hetkellä. Jos ikkunat ovat keväällä valmiit, pääsemme aloittamaan lattian teon ja seinien paneloinnin.

Tästä matkasta on jäljellä vain töiden viimeistelyä ja talon talviteloille laittoa. Viime päivinä olemme saaneet seurata kurkiparvien muuttomatkoja etelään päin. Talomme kohdalla on ilmeisesti hyviä nousuvirtauksia, koska satoja kurkia ovat jäänyt pyörimään taivaalle kiertäen yhä ylöspäin ennen matkan jatkumista. Oma matkamme on pian toiseen suuntaan eli palaamme lähes hellelukemista ihastelemaan Suomen ruskaa. Ensi kevään aloitamme taas etuajassa täällä Pustalla. Siihen asti – Viszlát!

Budapest odottaa meitä jo kotimatkalle