Vihdoinkin
ensimmäiset keittiön yläkaapit on saatu paikalleen. Edelleen meitä
askarruttaa seinäkiinnitysten pitävyys. Liimaa on tursotettu
jokaiseen seinään tehtyyn reikään ja tukilautaan, puhumattakaan
kaappien taakse viritetyistä kantavista rakenteista, jotka on
pultattu (ja liimattu) aina vain pidemmillä ruuveilla seinään
kiinni. Eilen uskaltauduimme ripustamaan ensimmäiset kaapit niiden
varaan. Siellä ne roikkuvat edelleen, tosin tyhjinä ja vielä ilman
ovia.
Kaappeja
kiinnitetään kahdelle seinälle ja toisella puolella ei ole
mahdollisuutta rakentaa niille seinään tukea lattiasta asti. Siellä
on pakko luottaa seinän pitävyyteen. Kun rakensimme sinne kaappien
taustarakenteita, seinältä löytyi vain muutamia kohtia, joissa
ruuvi otti kiinni pitävämpään perustaan. Sen vuoksi olemme
miettineet kaapeille lisätukea. Luultavasti joudumme tukemaan
kaappeja myös alhaalta päin jollakin tavalla, että ne kestävät
kaappeihin tulevien astioiden painoa. En enää yhtään ihmettele
sitä, ettei unkarilaisissa kodeissa yleensä ole keittiössä
seinille kiinnitettyjä kaapistoja. Olen sellaisia nähnyt vain
joissakin uusien talojen myyntiesittelykuvissa.
Meillä
oli tarkoituksena rakentaa puolipaneeli myös sille seinälle, jolle
keittiön uusi lämpöpatteri asennettiin ikkunan alle. Asentaja
kuitenkin kielsi ehdottomasti laittamasta paneelia metriä lähemmäksi
patteria. Totesimme, ettei siinä tapauksessa paneelia kannata
rakentaa ollenkaan. Seinä pitää siis maalata kalkkimaalilla, mutta
vanhan vihreän pohjamaalin ongelma kiusaa myös siellä. Seinää on
nyt tasoitettu, hierretty ja hiottu. Maalin alle on levitetty seinän
käsittelyainetta ja sitten on maalattu useita kertoja
kalkkimaalilla. Ja odotettu kuivumista ja maalattu uudelleen. Vihreä
väri kuultaa vielä joissakin paikoissa läpi mutta aion jatkaa
maalaamista kunnes se peittyy.
Seinän
maalausten väli vaatii aina vähintään 12 tunnin kuivumisaikaa.
Samoin seiniin tungetun liiman kuivumista on pakko vain odotella.
Päätimmekin pitää remontista välipäivän ja lähteä
kiertelemään lähialueille.
Suuntasimme
ensin Debrecenin suuntaan ja pysähdyimme Hortobágyyn. Olimme
ajaneet sen ohi monta kertaa ja nähneet tien varressa
torikauppiaita. Torin vieressä on hyvin vanha ravintola ja muutama
museo. Torilta teimme joitakin ostoksia ja katselimme vanhaa ja
kuuluisaa Unkarin pisintä kivisiltaa ja taideteoksia sen vieressä.
Hortobágyn kansallispuisto on 81.000 hehtaarin suuruinen ja listattu
Unescon maailmanperintölistalle. Alueella on sadoittain harvinaisia
eläimiä ja kasveja. Luonnonsuojelualue on itse asiassa niin suuri,
että talommekin on sen sisällä. On mukava tietää, että olemme
Unescon suojeluksessa.
Jatkoimme
matkaa kuuluisalle viinialueelle Egeriin, jossa olimme jo pikaisesti
poikenneet edellisellä matkalla. Sitä ennen pysähdyimme
Mezőkövesdissä,
jossa kävimme syömässä Pizza Nerossa (Musta Pizza), mutta saimme
oikein hyvää ruokaa ja aivan yllättäen englanninkielistä
palvelua, mikä on hyvin harvinaista. Egerissä ehdimme käydä
pikaisesti tutkimassa huonekaluja ja OBI´ssa (rautakauppa)
hankkimassa erilaisia tarvikkeita remontin jatkamista varten. Kotiin
palasimme vasta pimeällä.
Olisikohan
se liima jo huomenna kuivaa? Ainakin aiomme jatkaa töitä, koska
Unkarin matkamme alkaa lähestyä loppuaan, ja haluamme saada
keittiön valmiiksi tällä matkalla. Töiden edetessä vastaan tulee
yhä enemmän pieniä yksityiskohtia, listoja ja peitelautoja, jotka
pitää muotoilla paikalleen ja käsitellä ennen asennusta.
Kuitenkin uskon vahvasti, että saamme kaiken valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti