Keittiö valmistuu

Kaikki keittiön yläkaapit ovineen on saatu paikoilleen. Niitä on myös varovasti täytetty astioilla. Kävimme etsimässä sopivaa liesituuletinta, mutta lähikaupungista ei löytynyt yhtään aktiivihiilisuodattimella varustettua mallia. Myyjä vain pudisteli päätään, ei sellaisia käytetä. Emme kuitenkaan aio alkaa tekemään reikää seinään poistoputkea varten, joten päätimme hankkia tuulettimen Suomesta. Se ei paina paljon ja ensi matkalla meillä ei pitäisi olla liiemmälti Suomesta tuotavaa tavaraa, joten saamme sen hyvin mahtumaan matkalaukkuun.

Muutama peitelista on vielä asentamatta ja alakaappien paikat säätämättä, mutta muuten keittiö alkaa olla valmis. Pieni hienosäätö jää seuraavalle matkalle. Olemme aika tyytyväisiä itseemme, että saimme kuin saimmekin melkein kaiken valmiiksi. Keittiön viimeistelyssä viimeiset päivät kuluivat monenlaisessä näpertelyssä erilaisten pienten yksityiskohtien kanssa. Isoina asioina ovat yläkaapit seinällä sekä lämpöpatterin asennus ja sen taustaseinän maalaus. Kylläpä tuo kohta muuuttikin muotoaan!

Lankomies ryhtyi tekemään vessaan ovea. Pitkällisen puhisemisen ja kiroamisen päätteeksi hän ilmoitti, että hankkimamme "paremmat" itävaltalaiset laudat on tarkoitettu lähinnä lentokoneiden propelleiksi, niin kieroja ne kaikki olivat. Oven sovittaminen reikäänsä ei tahtonut onnistua ja ostamamme oven saranatkin olivat nurinkurisia, joten lankomies päätti ottaa aikalisän ja hankkia Suomesta paremmat saranat. Tiedä sitten auttaako se oven kierouteen? Ehkä hän onnistuu seuraavalla matkalla tekemään taikojaan ja saa oven ja karmin asettumaan keskenään sopusointuun? Ehkä hän kierouttaa karmit tai sitten meidän on vain tyytyminen "niillä main" -oveen. Nyt oven virkaa hoitaa pitsiverho. Ovi – vaikka kierokin – on ihan eri juttu, olen sitä mieltä.

Sisareni ahkeroi kaiken aikaa talon vanhojen tuolien kanssa ja sai aikaan yhden täydellisen tuolin ja kolme muuta vielä muutosvaiheessa olevaa. Hänellä oli työssään sama hidaste kuin meillä muillakin eli tuolien lakkauksen kuivumista piti odotella ennen uutta lakkauskerrosta. Tuolit oli lakattava useaan kertaan ja vasta sitten pääsi verhoiluhommiin. Uudesta tuolista tuli upea ja seuraavalla matkalla muutkin tuolit valmistuvat. Verhoilukankaan värit on sävytetty keittiön muihin väreihin ja Suomesta tuotuihin tekstiileihin.

Viimeistä edellisenä iltana tarjosimme talonmiehillemme suomalaisen iltapalan: karjalanpiirakoita ja munavoita, sienipiirakkaa, ruisleipää, narskujuustoa ja lakkahilloa sekä suomalaista kahvia. Olimme saaneet myös kutsun illalliselle heidän luokseen viimeisenä iltana. Silloin he esittelivät meille ensi kertaa talonsa ja tarjolla oli illallinen unkarilaiseen tapaan. Lähtöaamuna kukon laulun aikaan hyvästelimme talonmiehet ja palasimme kotiin todetaksemme, ettei syksy ollut vielä saapunut Suomeen, vaikka olimme niin ounastelleet. Unkarissa sää oli toki hieman lämpimämpi kuin Suomessa, mutta muuten syksy tuntui olevan vasta tulossa molemmissa paikoissa.

Meillä on jo hankittuna lentoliput ensi keväälle ja pääsemme jatkamaan remonttia talolla. Silloin pääsemme pikkuhuoneen kimppuun, jonka kivilattian totesimme olevan paikoitellen saumauksistaan ratkenneen. Luultavasti asennamme kivilattian päälle laminaatin. Kesähuoneen seinien alaosat murentuivat ja putosivat lattialle, joten siellä tarvitaan paikkausta ennen paneelien laittoa. Makuuhuoneisiin etenemme vasta myöhemmmin. Niiden kalanruotoparketit ovat aika huonossa kunnossa ja mietimme yhä mitä niiden kanssa tehdään. Vaihtoehtoina ovat hiominen ja lakkaus tai maalaus tai sitten uuden lattian asennus vanhan päälle.

Lähtiessämme otimme paljon kuvia talosta ja tavaroista. Meitä varoiteltiin jälleen kerran paikallisista varkaista, joille kelpaa kaikki, mikä irti lähtee. Meillä on talossa kuitenkin hälytyslaite, jonka sain soimaan useita kertoja, kun en ollut tarpeeksi nopea kytkemään sitä pois päältä. Hälytys välittyy myös paikalliseen vartiointiliikeeseen, joka lähettää partion paikalle tarkastamaan tilanteen. Lisäksi talonmiehemme asuvat vain parin talon päässä ja vahtivat taloa.

Meidän lisäksemme talossa ja tontilla asuu monenlaisia eläimiä. Erityisen paljon havaitsimme suuria hämähäkkejä. Monen kokoisia etanoita kiipeili puissa ja liikkui pihakivetyksellä, lepakko oli eksynyt lepäilemään terassin kattoon ja kissoja kulki pihalla meitä ihmetellen. Sammakoita loikki ympäriinsä hirmuvauhtia etenkin sateen jälkeen. Sisään pyrki kärpästen lisäksi hyttysiä, jotka olivat oikein ovelia. Ne piiloutuivat odottamaan yötä, jolloin ne kävivät kaikessa rauhassa imemässä verta nukkuvista ihmisistä. Aamulla saattoi laskea vierailujen määrän käsivarsien paukamista. Linnut näyttivät olevan muuttopuuhissa ja taivaalla näkyi paljon auroissa lentäviä parvia. Pääskyset pyydystivät hyönteisiä lentäen matalalla valtavissa satojen lintujen parvissa, jotka tuntuivat välillä täyttävän koko taivaan.

Seuraavan matkan hankintalistalle jäi vielä jääkaappi-pakastin, joita kävimme jo alustavasti katselemassa. Ehkäpä hankimme myös oman auton, jonka laitamme väliaikana parkkiin lentoaseman lähellä sijaitsevan motellin pihalle. Tällä kertaa meillä oli itävaltalaisen autovuokraamon auto käytössämme ja ehkä siitä syystä saimme jälleen kerran tehdä tuttavuutta Unkarin poliisin kanssa, kun paikallispoliisi pysäytti meidät tarkastusta varten. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja matkamme saattoi jatkua. Meillä on vielä paljon oppimista Unkarista ja ehkä paikallistenkin pitää vielä totutella meihin. Joka tapauksessa meidän on opeteltava lisää unkarin kieltä, koska se on ainoa tapa kommunikoida paikallisten kanssa. Viszlát!

P.S. Töihin palattuani sain palvella unkarinkielistä asiakastamme ja onnistuin muutoin englanninkieliseen keskusteluumme sujauttamaan noin kahdeksan unkarin kielellä osaamaani sanaa. Asiakas oli oikein yllättynyt ja iloinen, suorastaan hämmästynyt siitä, että Suomessa joku osaa edes muutaman sanan unkaria.