Pienen pienin askelin

Remontti etenee välillä etanan vauhdilla. Tuntuu siltä, että aina on odotettava jonkin asian kuivumista. Panelien pitää kuivua ennen seuraavaa vahausta, seinän käsittelyaineen ennen maalausta ja erityisesti jokaisen seinään tehdyn reiän ja siihen ruuvipropun kiinnitystä varten pursotetun liiman kuivumista. Sen vuoksi meillä on kaiken aikaa monta eri kohtaa työn alla, mutta koska mikään kohta ei tahdo tulla valmiiksi, välillä on aika turhauttava olo.

Keittiön yläkaappeja varten on rakennettu tukevat kannakkeet myös kaappien alle, koska seinäkiinnitys yksistään tuntuu liian huteralta ratkaisulta. Erityispitkiä ruuveja varten hankittiin pitkä kiviporan terä, mutta saman reiän olisi saanut tehtyä lyijykynällä. Seinien sisältä ei tahdo löytyä kiinteää rakennetta ja kaikki seiniin kiinnitettävät rakenteet on liimattava savi-olkitiiliin.

Kävimme noutamassa keittiön kaasulämmittimen ja asentaja tuli sovitusti paikalle. Lämmitin saatiin paikalleen ilman suurempia ongelmia. Saimme myös uuden vesihanan kylpyhuoneeseen pesukonetta varten. Pesukone helpottaa huomattavasti vaate- ja liinavaatehuoltoa, koska pyykkiä ei tarvitse kuljettaa Suomen ja Unkarin välillä.

Kaasuliesi asennettiin paikalleen, uuden ja pidemmän kaasuletkun avulla. Asentaja lähetti meidät ostamaan kahden metrin letkua, mutta kaupassa meille annettu oli vain metrin pituinen. Kun protestoimme asiaa moneen kertaan, kaupias lopulta turvautui pantomiimiin ja näytti, että letkua pitää venyttää. Olimme kovin epäuskoisia, mutta kun asentaja tuli paikalle, hän kiskoi letkun tuplapituuteen. Konstit on monet.

Asentaja tahtoi ostaa meiltä vanhan kaasulieden ja kyseli sen hintaa. Ilmoitimme, että lieden saa viedä pois ilmaiseksi, jos vain se kelpaa. Kaupan päälle tarjosimme vanhaa lämmitintä. Tunnin sisään molemmat oli haettu pois pihamaalta ja me säästimme niiden hävittämisen vaivan. Täällä vanhatkin laitteet kierrätetään uusiokäyttöön, mikä on vain hyvä asia, vaikka meidän silmissämme molemmat laitteet olivat ehdottomasti vaihdon tarpeessa, vaikka olivatkin toimintakuntoisia. Aikaisemmin hylkäämämme jääkaappi hyrisee jo jonkun tarpeessa olleen nurkassa. Kohta meiltä liikenee myös toinen, kun seuraavalla matkalla hankimme keittiöön uuden. Samalla pieni pakastimemmekin saattaa saada uuden kodin.

Kävimme katsomassa Tisza-joella, miltä siellä nyt näyttää. Keväällä vesi oli noussut tulvavallille asti ja tie katosi vellovan joen pinnan alle. Nyt pääsimme taas ajamaan joen rantaan asti ja joki näytti virtaavan samassa korkeudessa kuin viime syksynä. Joen rannan puissa näkyi kuitenkin selvät merkit kevään tulvasta. Muutaman metrin korkeudella nykyisestä vedenpinnasta näkyi edelleen savinen kerros puun rungoilla ja vieläkin ylempänä merkkejä tulvineesta vedestä. Kalakantaan tulvalla ei ilmeisesti ole ollut suurta vaikutusta, koska olemme nähneet kalastajia siellä täällä joen rantamilla.

Huomaatko, viemäriputki on vain viisi senttiä sivussa, no problem! Haetaan huomenna mutka Joszefilta.

Kävin asioimassa pankissa Tiszafüredissä. Jonotusautomaatista voi valita englanninkielisen palvelun. Minua ennen ei ollut asiakkaita, mutta olin silti varautunut jonottamaan ja sainkin istua penkillä pitkään, koska monet minun jälkeeni tulleet palveltiin, mutta minun vuoronumeroani ei tullut. Viimein takahuoneesta tuli nuori neiti, joka sai minut palveltavakseen. Luonnollisesti asiakaspalvelija ei puhunut englantia, mutta jonkin verran saksaa.

Olin keväällä avannut tilin ja saanut myöhemmin postissa siihen liitetyn pankkikortin, mutta minulta puuttui PIN-koodi kortin käyttämiseksi. Neiti kävi kysymässä neuvoa vanhemmalta kollegaltaan. Hän selvitti minulle, että olin itse määrittänyt PIN-koodin korttiini silloin kun sopimus oli tehty. Pankissa on nimittäin asiakkaan puolella näppäimistö ja muistin kyllä näppäilleeni siihen koodinumeron nettipankin käytön avaamiseksi. Jos olin antanut koodin myös korttia varten, en sitä enää muistanut. Neidin kertoman mukaan uuden PIN-koodin saisi noutaa maksua vastaan kahden viikon päästä. Kerroin, etten ole enää silloin Unkarissa, ja neiti ehdotti, että voisin kokeilla kolme kertaa PIN-koodin antamista näppäimistöltä. Pohdin asiaa hetken, ja päättelin, että olen ehkä käyttänyt samaa numerosarjaa kuin kotimaisessa kortissani. BINGO! Tämä(kin) tapaus osoittaa sen, että pitää alkaa kirjoittaa asioita ylös.

Kävimme päivällä hieman kauempana syömässä ja poikkesimme samalla koriostoksilla tien varressa. Turistiaika on jo ohi ja ajattelin tingata hinnasta kun olimme ostamassa kaksi koria kerralla. Kuultuaan tarjoukseni myyjärouva tempaisi korit käsistäni ja alkoi kirota saksalaisia (saksa oli ainoa yhteinen kieli). Ajoimme seuraavan myyjän luo ja ostimme kaksi koria sulassa sovussa. Kävimme myös parissa vanhoja ja käytettyjä huonekaluja myyvässä liikkeessä, mutta totesimme talomme olevan liian pieni niin massiivisille huonekaluille. Sen lisäksi ne eivät olisi mahtuneet mistään reiästä sisään taloon.

Huomenna ryhdymme asentamaan keittiön yläkaappeja kiinni seinään. Laittakaa peukut pystyyn, että ne myös pysyisivät siellä. Kerron myöhemmin, miten siinä kävi.