Aitalautatehdas

Talon takapihalla oli vanha, hyvin huonokuntoinen hevostalli. Viime matkallamme mestari ja talonmiehet olivat huolissaan tallin katosta. Sitä oli peitelty pressuilla ja meille kerrottiin katon vaativan korjaamista pikaisesti. Sanoimme, että aiomme purkaa koko rakennuksen myöhemmin ja istuttaa kasveja betonisen kivijalan sisään. Hajotetut savitiiliseinät olisivat oiva alusta kasveille. Yllätyimme saapuessamme, koska talli oli jo purettu.

Ryhdyin korjaamaan oviaukon kohtaa, koska halusimme kivijalasta yhtenäisen. Muurasin oviaukon umpeen yli jääneillä punasavitiilillä. Aikaisemmin ostamamme ulkokäyttöön tarkoitettu muuraussementti loppui kesken, mutta kävimme sitä kylän pienestä rakennustarvikeliikkeestä hakemassa lisää.

Tallin perusta uusiokäytössä maalattujen aitalautojen kuivaus- ja säilytyspaikkana.

Vanhan tallin kivijalan sisään tehtävään kukkapenkkiin – tai ehkä paremminkin kasvipenkkiin – saimme hankittua jonkin määrän kasveja Egeristä. Lähikaupungista ostimme niitä vielä hieman lisää. Loppujen lopuksi kasvit istutettiin pihamaalle ja tallin perustalle keksimmekin uutta käyttöä.

Siskoni on tehnyt kesän aikana kokonaissuunnitelman uudesta puutarhasta. Kielsimme talonmiehiltä tästä eteenpäin pihan rikkakasvien myrkyttämisen, jotta voimme keväällä aloittaa istutukset toden teolla. He ehtivät jo hieman hermostua, kun he luulivat, että haluamme heidän käsin kitkevän kaikki tontin rikkaruohot. He rauhoittuivat, kun kerroimme, että puutarha saa keväällä rehottaa vapaasti, eikä rikkaruohoihin tarvitse koskea. Sillä tavoin meillä on mahdollisuus saada istuttamamme kasvit hyvään kasvuun ja olemme varautuneet tekemään puutarhassa paljon töitä, myös rikkakasvien kitkemistä. Tarkoituksenamme on istuttaa maanpeittokasveja tontin takaosaan niille alueille, missä rikkaruohot rehottavat. Sillä tavalla myös talonmiesten työ helpottuu, myrkyttämisen tarve vähenee ja tietenkin piha samalla kaunistuu.

Uutta aitaa varten tarvitsemamme puutavaran jouduimme tilaamaan lähikaupungin liikkeestä; omasta kylästä sitä ei saa. Ostimme liikkeestä kaiken sopivankokoisen laudan eikä se riitä koko aitaan. Meilläkään ei olisi aika riittänyt enempään aitalautojen valmistamiseen, koska matkamme aikana viikon ajan emme sateen vuoksi päässeet ulkotöihin.

Viime päivinä on ollut poutaa ja olemme päässeet vauhtiin aitalautojen maalausurakassa. Siskoni kanssa olemme muodostaneet kahden hengen minitehtaan. Urakkanamme on maalata noin 130 viisimetristä aitalautaa, joista osa halkaistuna. Urakka on jo kestänyt muutaman päivän verran ja säätiedotus lupaa meille vielä hyvää säätä pariksi päiväksi. Toivoaksemme saamme tarpeellisen määrän lautoja valmiiksi mestaria varten. Hän voi sitten valmistaa uutta aitaa laudoistamme, tosin jokainen aitatolppien väli on omanlaisensa, joten emme pysty tekemään valmiita aitapaloja valmiiksi. Mestari aikoo ensin suoristaa aitapylväät ja siistiä niiden alaosissa olevien betoniosien pinnat. Talven aikana aita rakentuu niin pitkälle kuin materiaalia riittää.

Aitalautoja.

Auringossa puuhaillessa onnistuimme siskoni kanssa molemmat käräyttämään nahkamme. Netistä katselimme Suomen säätiedotusta, jossa kerrottiin pian satavasta ensilumesta. Se laittoi miettimään kotiinpaluun järkevyyttä.

Talonmiehet kertoivat, että kesän aikana on ollut kovia sateita ja myrskyjä. Puutarhaa ei ole tarvinnut paljoakaan kastella, mutta toisaalta hedelmäpuiden sato on varissut ennen aikojaan alas monesta puusta. Kun saavuimme talolle, jäljellä oli vain omenia yhdessä puussa, josta oli jopa katkennut yksi oksa hedelmien painosta. Joku meille tuntematon naapuri käy hakemassa puusta pudonneet omenat, koska meillä ei ole niille käyttöä. Olemme talonmiehille ilmoittaneet, että kaikki puiden antimet saa käyttää sitä mukaa kun sato valmistuu. Viinirypäleet jatkavat vielä kypsymistään ja niistä näyttäisikin tulevan melko runsas sato. Ne ovat vielä hieman kirpeitä syötäväksi, joten jätämme suosiolla sadonkorjuun talonmiehille. He kertoivat, että aikovat poimia rypäleet marraskuun alkupuolella. Siihen asti ne keräävät makeutta auringosta.

Ilmat paranevat, naapuritalo ei

Sunnuntaina olimme talonmiesten luona lounaalla, joka oli järjestetty pitkän kaavan mukaisesti. Myös Mestari perheineen oli kutsuttu, joten keskustelu sujui saksan kielellä. Oletimme saavamme yhden ruokalajin ja jälkiruokana kahvin kanssa leivonnaisia. Aluksi meille tarjoiltiin lammaspörköltiä (muhennosta) perunoiden kanssa. Seuraavaksi pöytään kannettiin kanankoipia ja minijauhelihapihvejä. Maustekurkkuja oli tuttuun tapaan tarjolla lisukkeena. Kahvin kanssa saimme kolmea lajia pienia makeita leivonnaisia ja aterian kruunasi suklaakakku. Ensin ruokajuomana tarjottiin 60-prosenttista luumuviinaa ja lasia täytettiin kaiken aikaa, mutta aterian edetessä juomatarjoilu laajeni viineihin ja olueen. Tosin viinaryyppyjäkin olisi saanut lisää, mutta tyydyimmme miedompiin juotaviin.

Naapuritalo

 Kesken lounaan pian viikon kestänyt sade loppui yllättäen ja aurinko alkoi paistaa. Kohteliaan seurustelun jälkeen palasimme kotiin ja aloimme innokkaasti ulkotöihin. Aidankappaleiden sahaus ja öljyäminen pääsi käyntiin. Pikapuoliin meillä on malli- ja koekappaleet rakennettuna talon etupuolella olevaan sivuaitaan. Mestarin kanssa sovimme, että hän tulee tutkimaan valmistamamme mallikappaleet, joiden mukaan hän jatkaa aidan valmistusta myöhemmin.

Lähes viikon yhtämittaisen ja aika ajoin hyvin runsaan sateen jäljiltä naapuritalomme on alkanut narahdella uhkaavasti. Talo on ollut tyhjillään pitkiä aikoja ja päässyt tosi huonoon kuntoon. Yksi savupiippu jo romahti pihallemme viime matkan aikana ja nyt talon päädyssä ollut katos on osin romahtanut. Vanha olkikatto on alkanut purkautua ja sade pääsee suoraan taloon. Olki-savitiilet imevät itseensä sadevettä ja seinät ovat pullistuneet ulospäin. Talosta kuuluu narahduksia ja tömähdyksiä. Päätimme olla menemättä sen lähelle. Melkoinen sotku taitaa syntyä, jos ja kun talo romahtaa, osittain myös pihallemme. Vuokra-auton siirsimme jo takapihalle mahdollisimman kauas talosta.

Toivottavasti kaunis sää jatkuu, niin pääsemme valmistamaan aitalautoja. Ensi sunnuntaiksi meillä on lounaskutsu Mestarin perheen luokse. Rouva lupasi valmistaa kanipaistia. Meidän vuoromme siirtyy ilmeisesti ensi kevääseen.

Sateen sattuessa sisätöitä

Tällä viikolla olemme saaneet sadetta niskaamme, välillä oikein reilusti. Välillä on ukkostanutkin. Vaikka täällä Pustalla näkee kauas joka suuntaan, muutaman kerran sade on päässyt meidät totaalisesti yllättämään. Sateen vuoksi olemme myös joutuneet muuttamaan suunnitelmiamme. Uutta aitaa varten tilaamamme lautakuorman saimme onneksi kannettua suojaan autotalliin ennen sateen alkua. Ostimme puutavaraliikkeestä koko heidän varastonsa sitä lautakokoa, josta alamme valmistaa aidan osia. Kokoamisurakasta olemme jo sopineet Mestarin kanssa. Hän suoristaa ensin betoniset aitatolpat, korjaa tolppien alaosien välissä olevat valetut osat ja pinnoittaa ne vielä siisteiksi. Sen jälkeen hän kokoaa aidat tolppien väliin niistä aineista, jotka aiomme hänelle valmistaa. Meille se urakka tarkoittaa noin 700 lautametrin sahausta sopiviin paloihin ja niiden käsittelyä puuöljyllä. Osa laudoista myös sirkkelöidään kahtia, koska aita rakentuu vuoroin leveämmistä ja kapeammista laudoista. Toivottavasti ilmat alkavat kaunistua, sillä aitalautojen valmistus onnistuu vain kuivalla säällä.

Ilmojen vuoksi olemme hieman edistyneet sisätöissä. Vanhan ruokakomeron eli tulevan kodinhoitohuoneen lattiaa varten onnistuimme löytämään (toivottavasti) toimivan vesieristysaineen. Parin käsittelyn jälkeen asensin lattialle vaimennuslevyt ja sen päälle saimme lankomiehen kanssa leikkeltyä muovimaton sopimaan epämääräisten seinien mukaisesti paikalleen.

Lankomies pääsi sitten sovittelemaan paneleita mahdollisimman suoriin jonoihin. Kuten kuvistakin näkyy, huoneen seinien alaosat olivat siinä kunnossa, ettei niitä voinut saada hiomalla tai edes pakkeloimalla suoriksi ja paneli oli ainoa keino saada seinäpinta siistiksi. Huoneen kahdella seinällä oli lattian alaosassa leveämpi muuraus, joka piti saada peittoon. Lisäksi huoneen seinät ovat kaarevat, ellei jopa kiemurtelevat, joten paneleiden saaminen suoraan jonoon vaati rungon rakentamista käsityönä eri paksuisena eri kohdissa. Tässä vaiheessa huone odottaa listoja, panelin vahausta ja tietenkin kalusteita. Aitaprojektimme etenemisestä riippuu, miten pitkälle tällä matkalla pääsemme kodinhoitonuoneen kanssa. Emme ota siitä murheita, sillä aitalautojen valmistus on nyt ykkösasia. Huomenna käynnistämme aitalautatehtaan, mikäli sää sen sallii.

Paimenen keitto - Lebbencsleves

"Syksyinen" etupiha.

Mestari kävi talonmiesten kanssa meitä tervehtimässä. Kesän aikana oli väliaikaisesti korjattu talon kattoa, mutta parempaa korjausta varten pitää hankkia jonkin verran kattotiiliä ja tukirimoja. Sovimme samalla aidan rakentamisurakasta ja saimme sitä varten listan tarveaineista. Itse tekemämme lista muista tarvittavista hankinnoista pitenee päivittäin. Oman hankaluutensa ostosten tekoon tuo se, että maksukorttia voi käyttää vain kaikkein suurimmissa kaupoissa. Muita ostoksia varten nostamme käteistä rahaa automaatista. Sitä tuntee itsensä aika äveriääksi kun marssii puutavaraliikkeeseen pari sataa tuhatta forinttia taskussa.

Keiton ainesosat - piippu ei kuitenkaan päätynyt keittoon, Rasvakuutiot ja lasagne-levyt ovat jo padassa.

Kun kävimme vierailulla ystäviemme kesämökillä vuoristossa, meille tarjottiin lounaaksi isännän valmistamaa Hortobágyn paimenten perinteistä keittoa (Lebbencsleves). Paikallinen tarina kertoo, että "herrat" tapasivat paimenen useana päivänä, kun tämä oli tekemässä itselleen ruokaa. Kun he kysyivät, mitä ruokaa paimen tänään valmistaa, vastaus oli aina sama: lebbencsleves. Jonkin ajan päästä "herrat" alkoivat ihmetellä, miksi paimen syö joka päivä samaa ruokaa. "Olen syönyt tätä joka päivä jo neljäkymmentä vuotta; miksi vaihtaa reseptiä?", kuului komentti. Keitto olikin niin hyvää, että on helppo ymmärtää paimenen vastaus.

Keitto valmistetaan maakuoppaan tehdyn nuotion päällä, kolmijalkaiseen telineeseen ripustetussa kattilassa, jollaisia näkyy myynnissä teiden varsilla. Keiton teko alkaa porsaan kylkirasvasta leikattujen kuutioiden käristämisellä. Pataan lisätään sitten hieman laardia ja pian rasvapalat siivilöidään pois padasta. Juoksevan rasvan sekaan lisätään rikottuja, ohuita makaronilevyjä, jotka ovat ohuempia kuin meikäläiset lasagne-levyt. Levypaloja sekoitetaan kiivaasti nesteessä ja kun ne alkavat tummentua, on aika lisätä keiton seuraavat ainesosat.

Pataan palautetaan rasvakuutiot, lisätään hienonnettu sipuli, paprikatahna (jota on olemassa oma tuubi erityisesti tätä keittoa varten), viipaloidut perunat (kourallinen ruokailijaa kohden), suolaa ja runsaasti paprikajauhoa. Tulisia pikkupaprikoita laitetaan mukaan maun mukaan, meidän keittoomme laitettiin sitä (luvan kanssa) kuitenkin vain puolen paprikan verran. Ainesten pyörityksen jälkeen joukkoon lisätään kuumaa vettä riittävä määrä. Keiton annetaan kiehua 20 minuuttia – puoli tuntia. Kypsyys tarkistetaan perunoista. Ruokapöytään tuodaan tulista paprikatahnaa, josta jokainen ruokailija voi lisätä sitä omalle lautaselleen ja näin säätää keiton tulisuutta. Itse söin keittoa kolme lautasellista, mikä on itselleni oikein hyvän ruoan maksimimäärä.

Innostuimme keiton valmistuksesta niin paljon, että aloimme kaivaa takapihalle kuoppaa tulisijaa varten. Kunhan ehdimme hankkia kolmijalassa roikkuvan keittokattilan, koetamme itsekin jäljitellä reseptiä. Meillä on myös unkarilaisten ruokien keittokirja ja tälläkin matkalla aiomme kokeilla jotakin uutta ruokalajia ohjeen mukaisesti (onneksi reseptit kirjassa ovat myös italiaksi, joten pystyn ne kääntämään helpommin). Perinteiset unkarilaiset ruoat ovat valmistustavaltaan melko yksinkertaisia, mutta joitakin niiden raaka-aineita on mahdollista saada vain täältä. Suomessa joutuu turvautumaan korvikkeisiin, ellei tuo matkalta mukanaan tarvittavia ainesosia.

Keskeneräinen rakennustyömaa.

Talonmiehet kävivät hieman huvittuneina tutustumassa keittokuoppamme rakennustyöhön. Ehkäpä myöhemmin yllätämme heidät Hortobágyn paimenkeitolla? Meillä on lounaskutsu ensi sunnuntaille talonmiesten luo. Tämä vastavuoroinen tarjoaminen on tullut meillekin jo tavaksi ja meidän pitää keksiä jokin oma tarjoilumme. Viime matkalla hoidimme sen ravintolassa, mutta ehkä tällä kertaa katammekin pöydän takapihalle tarjoillen heille paimenkeittoa? Se olisi luultavasti melkoinen yllätys!

Syksyn matka alkaa

Odotettu syksyn matka alkoi tiistaina lämpimissä merkeissä. Lämpötila on pysynyt hellerajan pinnassa, mutta aurinko on säästellyt paahdettaan. Pieni yläpilvi tekee olemisen mukavammaksi ainakin meille suomalaisille, varsinkin kun on tarkoitus myös tehdä töitä. Talossa riittää remontoitavaa ja viime matkalla moni työ jäi kesken, kun oven asentaminen ja sähkötyöt sekoittivat omia suunnitelmiamme.

Talolla paljastui, että olohuoneen seinien maalaus ei ollut onnistunut. Seinän pintaan aikoinaan maalatut koristekuviot olivat taas ilmestyneet näkyviin. Miettimisen jälkeen päätimme hankkia kunnollisen työvalon, jonka avulla on mahdollista nähdä tarkemmin joka kohta seinän pinnasta. Ryhdyn uudelleen hiomaan niitä kohtia, joissa maali ei ole peittänyt kuvioita. Sen jälkeen hiotut kohdat pitää pakkeloida paikalliseen tapaan ja kiinniteaineen levittämisen jälkeen aloittaa uudelleen kalkkimaalilla maalaaminen.

Ystävien luona kylässä

Kodinhoitohuoneen seinät olivat maalauksen jäljiltä ihan kelvolliset ja siellä pääsemme etenemään suunnitellusti. Rautakauppoja kierrellessämme onnistuimme myös löytämään nestemäisen, maalaamalla levitettävän eristysaineen huoneen lattiaa varten. Sotkuisemmat työt aloitamme vasta ensi viikolla, kun ensimmäiseksi viikoksi vieraaksemme saapunut ystävämme palaa Suomeen.

Remonttityöt ovat edenneet vain pienin askelin tähän mennessä, koska olemme esitelleet Unkaria vieraallemme. Lähiseutujen lisäksi olemme käyneet vierailulla unkarilaisten ystäviemme kesämökillä Zémplenin vuoristossa aivan Slovakian rajan tuntumassa. Heillä on korkealla vuoren päällä ihana vanha talo ja pari ulkorakennusta, joista he ovat kunnostaneet todella kauniit ja toimivat asuintilat perheelleen ja heidän lapsilleen. He ovat rakentaneet mökilleen myös suomalaisen saunan, jonka puulämmitteinen kiuas ja sen kivet on tuotu Suomesta.

Füzerin linna

Isäntämme veivät meidät katsomaan Füzerin linnaa lähistöllä. Kiipesimme hikipäissämme korkealle vuoren huipulle. Lipunmyyjä totesi, että koska linna on remontissa ja pääsemme vain rajatulle alueelle, hän myy meille kaikille eläkeläisliput. Paikka oli huikean korkealla ja alas tullessa piti välillä katse pitää sellaisissa suunnissa, joissa ei nähnyt huimaavaa jyrkännettä metrin päässä. Hieno retki, jossa kunto kasvoi taas kohisemalla. Unkarissa on valtavasti historiaan liittyvää nähtävää ja imemme aina tilaisuuden tulleen itsemme lisää tietoa.

Linnan uuden portaat

Paluumatkalla pimeässä suunnistimme navigaattorin ohjeiden mukaan kotiin. Olimme tyytyväisiä, kun totesimme, että se oli löytänyt jonkin meille ennestään tuntemattoman oikotien. Oikaisu jäi kuitenkin haaveeksi, kun navigaattori vei meidät joen rantaan. Joen toiselta puolelta olisi ollut vain lyhyt matka kotikylään, mutta ongelma oli se, että paikalla ei oikeasti ollut lossiyhteyttä. Emme lähteneet auton kanssa kokeilemaan Unkarin toiseksi suurimman joen syvyyttä vaan kiltisti kiersimme maalaiskylien kautta kapeita teitä kotiin. Harmi vain, että oli pimeää, koska maisemat olisivat olleet mielenkiintoisia Tisza-joen rantojen kosteikkoalueella.

Ystävien "viinitarha"

Suunnitelmissa on viedä vieraamme vielä Tisza-järven uimarannalle ja Hortobágyyn, joka on Pustan alueen keskus. Säästelemme remonttitöitä seuraaville viikoille ja pidämme itsekin lomaa, jota olemme koko kesän odottaneet. Pääremonttikohteemme eli aidan rakentamisen aloittaminen ei ole päässyt vauhtiin, koska meillä on ollut vaikeuksia saada tilattua kilometrin verran lautaa. Kaupoissa on henkilökunta vain epäuskoisena pudistellut päätään. Samoin suunnitelmamme löytää puuöljyä lautojen käsittelyä varten on edennyt hitaasti, mutta mahdollisesti saamme sitä hankittua ensi viikolla Egerin kaupungista. Muutenkin hankintalista pitenee päivä päivältä ja ensi viikolla ainakin pari päivää kuluu siihen, että saamme kaiken tarvittavan kuljetettua kotiin.