Kaikki
keittiön yläkaapit ovineen on saatu paikoilleen. Niitä on myös
varovasti täytetty astioilla. Kävimme etsimässä sopivaa
liesituuletinta, mutta lähikaupungista ei löytynyt yhtään
aktiivihiilisuodattimella varustettua mallia. Myyjä vain pudisteli
päätään, ei sellaisia käytetä. Emme kuitenkaan aio alkaa
tekemään reikää seinään poistoputkea varten, joten päätimme
hankkia tuulettimen Suomesta. Se ei paina paljon ja ensi matkalla
meillä ei pitäisi olla liiemmälti Suomesta tuotavaa tavaraa, joten
saamme sen hyvin mahtumaan matkalaukkuun.
Muutama
peitelista on vielä asentamatta ja alakaappien paikat säätämättä,
mutta muuten keittiö alkaa olla valmis. Pieni hienosäätö jää
seuraavalle matkalle. Olemme aika tyytyväisiä itseemme, että
saimme kuin saimmekin melkein kaiken valmiiksi. Keittiön
viimeistelyssä viimeiset päivät kuluivat monenlaisessä
näpertelyssä erilaisten pienten yksityiskohtien kanssa. Isoina
asioina ovat yläkaapit seinällä sekä lämpöpatterin asennus ja
sen taustaseinän maalaus. Kylläpä tuo kohta muuuttikin muotoaan!
Lankomies
ryhtyi tekemään vessaan ovea. Pitkällisen puhisemisen ja
kiroamisen päätteeksi hän ilmoitti, että hankkimamme "paremmat"
itävaltalaiset laudat on tarkoitettu lähinnä lentokoneiden
propelleiksi, niin kieroja ne kaikki olivat. Oven sovittaminen
reikäänsä ei tahtonut onnistua ja ostamamme oven saranatkin olivat
nurinkurisia, joten lankomies päätti ottaa aikalisän ja hankkia
Suomesta paremmat saranat. Tiedä sitten auttaako se oven kierouteen?
Ehkä hän onnistuu seuraavalla matkalla tekemään taikojaan ja saa
oven ja karmin asettumaan keskenään sopusointuun? Ehkä hän
kierouttaa karmit tai sitten meidän on vain tyytyminen "niillä
main" -oveen. Nyt oven virkaa hoitaa pitsiverho. Ovi – vaikka
kierokin – on ihan eri juttu, olen sitä mieltä.
Sisareni
ahkeroi kaiken aikaa talon vanhojen tuolien kanssa ja sai aikaan
yhden täydellisen tuolin ja kolme muuta vielä muutosvaiheessa
olevaa. Hänellä oli työssään sama hidaste kuin meillä muillakin
eli tuolien lakkauksen kuivumista piti odotella ennen uutta
lakkauskerrosta. Tuolit oli lakattava useaan kertaan ja vasta sitten
pääsi verhoiluhommiin. Uudesta tuolista tuli upea ja seuraavalla
matkalla muutkin tuolit valmistuvat. Verhoilukankaan värit on
sävytetty keittiön muihin väreihin ja Suomesta tuotuihin
tekstiileihin.
Viimeistä
edellisenä iltana tarjosimme talonmiehillemme suomalaisen iltapalan:
karjalanpiirakoita ja munavoita, sienipiirakkaa, ruisleipää,
narskujuustoa ja lakkahilloa sekä suomalaista kahvia. Olimme saaneet
myös kutsun illalliselle heidän luokseen viimeisenä iltana.
Silloin he esittelivät meille ensi kertaa talonsa ja tarjolla oli
illallinen unkarilaiseen tapaan. Lähtöaamuna kukon laulun aikaan
hyvästelimme talonmiehet ja palasimme kotiin todetaksemme, ettei
syksy ollut vielä saapunut Suomeen, vaikka olimme niin ounastelleet.
Unkarissa sää oli toki hieman lämpimämpi kuin Suomessa, mutta
muuten syksy tuntui olevan vasta tulossa molemmissa paikoissa.
Meillä
on jo hankittuna lentoliput ensi keväälle ja pääsemme jatkamaan
remonttia talolla. Silloin pääsemme pikkuhuoneen kimppuun, jonka
kivilattian totesimme olevan paikoitellen saumauksistaan ratkenneen.
Luultavasti asennamme kivilattian päälle laminaatin. Kesähuoneen
seinien alaosat murentuivat ja putosivat lattialle, joten siellä
tarvitaan paikkausta ennen paneelien laittoa. Makuuhuoneisiin
etenemme vasta myöhemmmin. Niiden kalanruotoparketit ovat aika
huonossa kunnossa ja mietimme yhä mitä niiden kanssa tehdään.
Vaihtoehtoina ovat hiominen ja lakkaus tai maalaus tai sitten uuden
lattian asennus vanhan päälle.
Lähtiessämme
otimme paljon kuvia talosta ja tavaroista. Meitä varoiteltiin
jälleen kerran paikallisista varkaista, joille kelpaa kaikki, mikä
irti lähtee. Meillä on talossa kuitenkin hälytyslaite, jonka sain
soimaan useita kertoja, kun en ollut tarpeeksi nopea kytkemään sitä
pois päältä. Hälytys välittyy myös paikalliseen
vartiointiliikeeseen, joka lähettää partion paikalle tarkastamaan
tilanteen. Lisäksi talonmiehemme asuvat vain parin talon päässä
ja vahtivat taloa.
Meidän
lisäksemme talossa ja tontilla asuu monenlaisia eläimiä. Erityisen
paljon havaitsimme suuria hämähäkkejä. Monen kokoisia etanoita
kiipeili puissa ja liikkui pihakivetyksellä, lepakko oli eksynyt
lepäilemään terassin kattoon ja kissoja kulki pihalla meitä
ihmetellen. Sammakoita loikki ympäriinsä hirmuvauhtia etenkin
sateen jälkeen. Sisään pyrki kärpästen lisäksi hyttysiä, jotka
olivat oikein ovelia. Ne piiloutuivat odottamaan yötä, jolloin ne
kävivät kaikessa rauhassa imemässä verta nukkuvista ihmisistä.
Aamulla saattoi laskea vierailujen määrän käsivarsien paukamista.
Linnut näyttivät olevan muuttopuuhissa ja taivaalla näkyi paljon
auroissa lentäviä parvia. Pääskyset pyydystivät hyönteisiä
lentäen matalalla valtavissa satojen lintujen parvissa, jotka
tuntuivat välillä täyttävän koko taivaan.
Seuraavan
matkan hankintalistalle jäi vielä jääkaappi-pakastin, joita
kävimme jo alustavasti katselemassa. Ehkäpä hankimme myös oman
auton, jonka laitamme väliaikana parkkiin lentoaseman lähellä
sijaitsevan motellin pihalle. Tällä kertaa meillä oli
itävaltalaisen autovuokraamon auto käytössämme ja ehkä siitä
syystä saimme jälleen kerran tehdä tuttavuutta Unkarin poliisin
kanssa, kun paikallispoliisi pysäytti meidät tarkastusta varten.
Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja matkamme saattoi jatkua. Meillä on
vielä paljon oppimista Unkarista ja ehkä paikallistenkin pitää
vielä totutella meihin. Joka tapauksessa meidän on opeteltava lisää
unkarin kieltä, koska se on ainoa tapa kommunikoida paikallisten
kanssa. Viszlát!
P.S.
Töihin palattuani sain palvella unkarinkielistä asiakastamme ja
onnistuin muutoin englanninkieliseen keskusteluumme sujauttamaan noin
kahdeksan unkarin kielellä osaamaani sanaa. Asiakas oli oikein
yllättynyt ja iloinen, suorastaan hämmästynyt siitä, että
Suomessa joku osaa edes muutaman sanan unkaria.