Retki Tokajiin

Perjantaina aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Tokajia. Kiertelimme pieniä teitä ja ajoimme kylien läpi. Katselimme taloja ja aitoja etsien samalla ideoita oman talomme korjaustöihin sekä pihan tuleviin istutuksiin. Iltapäivällä saavuimme perille ja kirjauduimme sisään majataloon. Tokaj on pieni ja kaunis kaupunki, johon on helppo tutustua jalkaisin. Kaupunki on turistivetoinen ja ravintoloita sekä viinitupia on joka puolella. Kävimme syömässä oikein maukasta ruokaa ja istuskelimme iltaa majatalomme edustalla paikallista elämää tutkaillen. Eniten kuhinaa oli maitoautomaatilla. Siitä saattoi ostaa kolikoilla maitoa haluamansa määrän omaan pulloon. Hinta oli 170 forinttia/litra (noin 55 senttiä, eli Suomeen verrattuna hinta on noin puolet).

Lauantain aikana ehdimme kiertää Unkarin pohjoisosia. Reittimme kulki aivan Slovakian rajaa hipoen ja saimme tälläkin kertaa tutustua paikallisiin poliisivoimiin. Toisen poliisin tutkiessa ajokorttiani ja auton papereita, toinen alkoi hyvin totisella naamalla tivata unkariksi minulta jotakin. Hänen kollegansa keskeytti tivaamisen heti alkuunsa ja näytti ajokorttiani selittäen meidän olevan suomalaisia. Kysymykset loppuivat siihen paikkaan ja saimme vielä aurinkoisen hymyn ja hyvän matkan toivotukset (saksaksi).

Matkareittimme kulki osittain noin 400 metrin korkeudessa (250 m Pustaa korkeammalla). Siellä luonto oli vasta heräilemässä kevääseen ja puiden oksissa hiirenkorvat. Meillä jo kukkineet puut olivat vielä nupullaan. Paluumatkalla poikkesimme taas Mezőkövesdissä tutussa Pizza Nerossa, jossa on oikein hyvää ruokaa. Äkillinen ukkosmyrsky raekuuroineen kasteli meidät lähtiessämme ravintolasta.

Kotiin saavuttuamme - illan pimeydessä - hiivimme viemään Suomesta tuomamme suklaamunat roikkumaan lahjapussissa talonmiesten talon aidanpieleen. Samalla jätimme vastapäisen naapurin talon portille neljä pientä lahjapussia täynnä suklaamunia. Talossa asuu hyvin köyhä perhe, jossa on neljä nuorta poikaa. Satuimme aamulla olemaan ulkosalla, kun yksi pienemmistä pojista löysi pussit. Riemunhuudot kuuluivat puoleen kylään, kun hän kiipeili aidalla noukkimassa pusseja talteen. Saa nähdä jäämmekö myöhemmin kiinni tempustamme. Ainakin lähinaapureiden koirat huomasivat yölliset hiiviskelijät ja haukahtelivat meille.

Pääsiäiskissat ulkoilemassa Tokajissa

Kylässä tieto kulkee pikavauhtia. Ennen lähtöämme iltapimeässä romahtanut savupiippu oli heti huomattu ja naapurin rouva seisoi jo aamuvarhaisella portin takana pyytämässä itselleen pihallemme pudonneita tiiliä. Hän kävi hakemassa talonmiehen apuun ja yhdessä he kasasivat kottikärryihin kaikki ehjät tiilet ja kuljettivat ne parempaan käyttöön. Talonmies siivosi jäljet ja haravoi pihan. Nyt romahtaneesta savupiipusta muistuttaa vain naapurin katolla hujan hajan lojuvat loput irtotiilet. Ne pysyvät katolla, koska se on oljista valmistettu ja hoitamattomuutensa takia kuopilla ja notkolla.

Ruoka-annos Tokajin ravintolassa

Unkarilaisten pääsiäisen vietto rajoittuu sunnuntaihin ja lauantaihin. Perjantai on tavallinen arkipäivä ja lauantaina kaupat sulkevat ovensa hieman normaalia aikaisemmin. Aiomme pysytellä kotosalla ja teemme vain sellaisia töitä, jotka eivät häiritse naapureita. Maanantai-iltana syömme päivällistä talonmiesten luona ja saamme todennäköisesti pääsiäiskinkkua, niin kuin täällä on tapana. Vanha tapa on myös kastella naisia (luvan saamisen jälkeen), mutta perinne liittyy kosiskeluun, joten emme odota sellaisia vieraita. Olemme kuitenkin varanneet suklaamunia ja pullon Pálinkaa yllätysvieraiden varalle.

Pizzerian ulkomainos Tokajissa