torstai 17. syyskuuta 2015

Autotallin harjakaiset

Pieni pala valtavaa puutarhamyymälää
Tiistai alkoi aikaisella heräämisellä, koska olimme siskoni kanssa lähdössä puutarhamyymälään. Sinne oli parin tunnin ajomatka suuntaansa ja meidän piti ehtiä jo alkuillaksi takaisin kotiin, koska saisimme odotetun vieraan. Talon oston yhteydessä tulkkina toimineella unkarilaisrouvalla oli ollut hieman ongelmia auton kanssa ja vierailu oli jo siirtynyt. Aikataulumme oli tiukka, mutta ehdimme kuitenkin kiertää suuren myymälän lähes kokonaan. Meillä oli mukana ostoslista, eikä hommasta olisi muuten tullutkaan mitään. Myymälän valikoima oli niin suuri, että siellä olisi tullut ostoähky, ellei etukäteen olisi mietitty haluttuja kasveja kullekin istutuspaikalle. Auton takaosa oli täynnä kasveja, kun palasimme kotiin juuri ennen vieraamme saapumista. Vietimme oikein mukavan illan vieraamme kanssa seurustellen ja talonmiehen rouvakin käväisi kahvilla kanssamme. Saimme vieraaltamme jälleen kerran tulkkausapua, kun teimme pieniä muutoksia talonmiesten tehtäviin.


Keskiviikkona ryhdyimme asentamaan paikoilleen autotallin kattopeltejä. Koska päätalo, sen jatkeena oleva autotalli ja viimeisenä jonossa oleva navetta eivät ole suorassa linjassa, kattopellit oli tärkeä saada sillä tavalla asennettua, että katon jatkaminen myöhemmin navetan päälle onnistuisi ilman ongelmia. Sen varmistaminen on kyllä hankalaa, joten vasta myöhemmin näemme, miten navetan katto sijoittuu paikalleen. Torstaina saimme kaikki pellit katolle ja seuraavaksi pitää käydä naapurin puolella viimeistelemässä katon alareunan rakenteet.


Siskoni ehti jo istuttaa muutamia puutarhamyymälästä ostamiamme kasveja. Seuraavaksi jatkamme takapihan rinteeseen ja sitten vanhan tallin pohjaan, josta täytyy vielä siirtää pois osa täytemaasta. Maalausurakkaa koetan hoitaa eteenpäin aina kun ei ole muuta tehtävää. Iso pino lautoja odottaa väriä pintaansa ja ne on saatava valmiiksi ennen kotiin paluuta. Joudumme vielä sahamaan hieman lisääkin lautoja maalausta varten, koska sahattua lautaa on kulunut rakennustöihin enemmän kuin olimme arvioineet. Autotallin katon viimeistelyn, puutarhatöiden, maalausurakan, tuliaisostosten, talvikauden töitä varten tarvittavien hankintojen ja vierailukutsujen kanssa alkaa lomamme viimeiset päivät olla melko täynnä ohjelmaa. Lämpötila on täällä ollut taas sellaisissa lukemissa, että lepotaukoja on pakko pitää useasti päivän mittaan.


Palaan vielä tiistaihin ja tulkkirouvan kotiin lähtöön. Iltamme oli sujunut mainiosti kunnes vieraamme teki lähtöä päästäkseen ajamaan kotiin ennen pimeän tuloa. Kymmenistä yrityksistä huolimatta rouvan auto ei suostunut käynnistymään. Talonmiehemmekin tulivat paikalle ihmettelemään tilannetta ja saivat yhteyden paikalliseen autokorjaajaan. Hän tuli tutkimaan vikaa, mutta ei saanut autoa käyntiin. Hän epäili, että bensapumppu ei toimi. Sille ei illan jo pimetessä voinut pihallamme tehdä mitään. Rouva oli yhteydessä mieheensä, joka kertoi, että heillä on sopimus autopalvelufirman kanssa hätätilanteiden varalta. Rouva oli sinne yhteydessä, kertoi tilanteen ja osoitteemme, jonka jälkeen avun luvattiin tulevan paikalle vajaassa tunnissa. Noin tunnin kuluttua firmasta soitettiin takaisin. Selvisi, että korjausmies oli mennyt aivan väärään kaupunkiin, koska meidän ja tämän kaupungin nimet ovat samankaltaiset. Uusi korjausmies lähti matkaan tunnin matkan päästä. Kun hän lopulta yöllä saapui perille, sai hän auton käynnistymään ensi yrittämällä! Joukolla ihmettelimme asiaa, mutta korjausmies halusi vielä tarkistaa tietokoneen avulla auton toiminnot. Mitään vikaa ei löytynyt. Auto käynnistyi yhä uudelleen aivan normaalisti. Niinpä vieraamme sopi korjausmiehen kanssa, että he ajavat alkumatkan yhdessä ja teiden erkaantumisen jälkeen rouva voi soittaa miehen uudelleen apuun, jos ongelmia ilmenee. Hyvästelimme vieraamme toisen kerran ja hän istui autoonsa. Pieniä ongelmia oli saada ensin auto käyntiin, mutta hetken kuluttua alkoi autosta kuulua aivan kummallisia ääniä, ennen kuin se oli edes saatu peruutettua kadulle. Korjausmies palasi tutkimaan asiaa, ja totesi, ettei autolla voi jatkaa matkaa. Niinpä sille tilattiin hinaus korjaamoon. Hinausauton tulo kesti yli tunnin, minkä jälkeen rouvan auto pakattiin sen lavalle tehokkaasti ja rouva hyppäsi mukaan kyytiin hyvästeltyään meidät kolmannen kerran. Kotonaan hän oli vasta aamutunneilla. Tästä kaikesta saatoimme kuitenkin löytää myös joitakin hyviä asioita. Rouvan ei tarvinnut ajaa kotiin pimeällä ja saimme keskustella pitkään monista asioista, joista osa koski Suomea ja osa Unkaria. Lähtiessään tulkkirouvamme vielä totesi, että hän on nauttinut siitä, että hän on saanut koko illan puhua vain suomea. Hän toimii edelleen tulkkina eri tilaisuuksissa Unkarissa ja haluaa ylläpitää suomen kielen taitoaan korkealla tasolla. Auton vian etsinnän ja hinaamisen järjestämisen yhteydessä hän oppi taas uusia sanoja, joita ei jokapäiväisessä elämässä tarvita. Kaiken kaikkiaan taisi myös olla parempi, että auton ongelmat ilmenivät kotipihallamme, eivätkä matkalla kotiin pimeällä Pustalla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti