Navetan
kattopeltien ruuvaus ei sujunut minulta aivan suunnitelmani
mukaisesti. Kiipeilin katolle useaan eri otteeseen ja sainkin aina
muutaman ruuvin paikalleen. Sitten jouduin laskeutumaan alas
lepuuttelemaan jalkojani, jotka olivat jännittämisestä piukeina.
Vaikka katto ei ole järin korkea, pääni ei tahdo sitä uskoa.
Taiteilu hieman liikahtelevilla tikapuilla liukkaan pellin päällä
ei auttanut asiaa. Lisäksi ruuvien poraamiseen tarvittiin kahta
kättä, joten tikapuilla piti löytää sellainen asento, että
jaloilla tukemalla saattoi uskaltaa irrottaa kätensä hetkeksi
tikapuista.
Takapihan
puolella pudotusta katon reunalta maahan on metrin verran enemmän.
Siellä puolella ei ruuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Lopulta
luovutin ja päätin tilata jonkun muun tekemään ruuvauksen
loppuun. Apu löytyikin läheltä, kun meitä useaan kertaan auttanut
Mestari lupasi hoitaa homman. Pellit kyllä pysyvät paikoillaan,
mutta ne on kuitenkin syytä kiinnittää tasaisesti joka kohdasta,
etteivät ne pääse liikaa elämään. Myös harjapelti täytyy
saada paikalleen.
Puuttuvat
räystäslaudat saatiin jo aikaisemmin kiinnitettyä ja päätykin
sai loppusilauksena tippuvesilaudan sekä kaksi linnunpönttöä.
Niitä ovat paikalliset ihastelleet eli paremminkin ihmetelleet.
Ilmeisesti sellaisia ei Unkarista oikein tunneta. Viimeiset kasvit
istutetaan puutarhaan vielä lähtöaamuna ja sen jälkeen laitamme
paikat kesäteloille. Siitä suoriudumme jo rutiinilla. Lentokentälle
ajellessa käymme syömässä tutussa pizzeriassa matkan varrella ja
aikataulun salliessa teemme ehkä viimeisiä ostoksia.
Mestarin
perhe kävi meitä hyvästelemässä. Samalla selvisi, että
kesähuoneen uudet ikkunat ovat jo valmiit saapuessamme seuraavan
kerran. Se on vain hyvä asia, koska ikkunoiden vaihtamisen
yhteydessä joudutaan todennäköisesti tekemään myös hieman
korjaustöitä, mistä tulee sotkua. Seuraavalla matkalla saamme siis
kesähuoneen kokonaan valmiiksi.
Luonto
on ollut meille jokapäiväinen ihmettelyn aihe. Kaikki kasvaa täällä
niin nopeasti, että jokaisena aamuna on ollut jotakin uutta
nähtävää. Kirsikat ovat jo kukkineet, samoin luumut ja päärynä.
Nyt kukassa ovat omenat ja sireenit sekä muita meille tuntemattomia
puita. Sipulikukkia putkahtelee maasta, kukkii ja lakastuu kaiken
aikaa. Tontillamme on niin paljon erilaisia kasveja, että kaiken
aikaa useita lajeja on kukassa. Tontillamme on myös paljon kieloja,
jotka ovat juuri puhkeamassa kukkaan.
Suomeen
palattuamme kaikki alkaa alusta ja saamme uusintaesityksen luonnon
vuosittaisesta näytelmästä. Syksyllä Unkariin palatessamme voimme
sitten pihallamme seurata hedelmien kypsymistä puu toisensa jälkeen.
Viimeisenä kypsyvät viinirypäleet ja ikävä kyllä olemme tähän
asti saaneet niistä vain pieniä maistiaisia. Onneksi täällä on
laaja valikoima kypsiä viinejä – pullotettuna. Miten käy ensi
syksynä? Seuraa silloin blogia ja saat vastauksen. Siihen asti,
viszontlátásra eli näkemiin!