Viimeistelyä

Navetan kattopeltien ruuvaus ei sujunut minulta aivan suunnitelmani mukaisesti. Kiipeilin katolle useaan eri otteeseen ja sainkin aina muutaman ruuvin paikalleen. Sitten jouduin laskeutumaan alas lepuuttelemaan jalkojani, jotka olivat jännittämisestä piukeina. Vaikka katto ei ole järin korkea, pääni ei tahdo sitä uskoa. Taiteilu hieman liikahtelevilla tikapuilla liukkaan pellin päällä ei auttanut asiaa. Lisäksi ruuvien poraamiseen tarvittiin kahta kättä, joten tikapuilla piti löytää sellainen asento, että jaloilla tukemalla saattoi uskaltaa irrottaa kätensä hetkeksi tikapuista.

Takapihan puolella pudotusta katon reunalta maahan on metrin verran enemmän. Siellä puolella ei ruuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Lopulta luovutin ja päätin tilata jonkun muun tekemään ruuvauksen loppuun. Apu löytyikin läheltä, kun meitä useaan kertaan auttanut Mestari lupasi hoitaa homman. Pellit kyllä pysyvät paikoillaan, mutta ne on kuitenkin syytä kiinnittää tasaisesti joka kohdasta, etteivät ne pääse liikaa elämään. Myös harjapelti täytyy saada paikalleen.

Puuttuvat räystäslaudat saatiin jo aikaisemmin kiinnitettyä ja päätykin sai loppusilauksena tippuvesilaudan sekä kaksi linnunpönttöä. Niitä ovat paikalliset ihastelleet eli paremminkin ihmetelleet. Ilmeisesti sellaisia ei Unkarista oikein tunneta. Viimeiset kasvit istutetaan puutarhaan vielä lähtöaamuna ja sen jälkeen laitamme paikat kesäteloille. Siitä suoriudumme jo rutiinilla. Lentokentälle ajellessa käymme syömässä tutussa pizzeriassa matkan varrella ja aikataulun salliessa teemme ehkä viimeisiä ostoksia.

Mestarin perhe kävi meitä hyvästelemässä. Samalla selvisi, että kesähuoneen uudet ikkunat ovat jo valmiit saapuessamme seuraavan kerran. Se on vain hyvä asia, koska ikkunoiden vaihtamisen yhteydessä joudutaan todennäköisesti tekemään myös hieman korjaustöitä, mistä tulee sotkua. Seuraavalla matkalla saamme siis kesähuoneen kokonaan valmiiksi.

Luonto on ollut meille jokapäiväinen ihmettelyn aihe. Kaikki kasvaa täällä niin nopeasti, että jokaisena aamuna on ollut jotakin uutta nähtävää. Kirsikat ovat jo kukkineet, samoin luumut ja päärynä. Nyt kukassa ovat omenat ja sireenit sekä muita meille tuntemattomia puita. Sipulikukkia putkahtelee maasta, kukkii ja lakastuu kaiken aikaa. Tontillamme on niin paljon erilaisia kasveja, että kaiken aikaa useita lajeja on kukassa. Tontillamme on myös paljon kieloja, jotka ovat juuri puhkeamassa kukkaan.

Suomeen palattuamme kaikki alkaa alusta ja saamme uusintaesityksen luonnon vuosittaisesta näytelmästä. Syksyllä Unkariin palatessamme voimme sitten pihallamme seurata hedelmien kypsymistä puu toisensa jälkeen. Viimeisenä kypsyvät viinirypäleet ja ikävä kyllä olemme tähän asti saaneet niistä vain pieniä maistiaisia. Onneksi täällä on laaja valikoima kypsiä viinejä – pullotettuna. Miten käy ensi syksynä? Seuraa silloin blogia ja saat vastauksen. Siihen asti, viszontlátásra eli näkemiin!