Vierailuja ja muuttomatkoja

Kivistä tehty oja ajotien reunaan

Sunnuntaina saimme vieraaksemme Mestarin perheen. Talonmiehetkin oli kutsuttu, mutta he eivät tällä kertaa päässeet tulemaan. Kerroimme vieraillemme - kuvien kanssa - kesällä tekemästämme matkasta Italiaan sukulaisemme häihin ja tarjosimme heille italialaisen päivällisen. Kävimme myös toisena päivänä heillä kylässä rupattelemassa ja maistelemassa viittä erilaista itse tehtyä Pálinkaa, varmuuden vuoksi tietysti useampaan kertaan. Samalla saimme maistiaisia heidän Israeliin tekemältään matkalta sukulaisensa hääjuhliin. Vaikka käytämme keskusteluun saksan kieltä, alkaa myös unkarin kielestä löytyä yhä enemmän meille tuttuja sanoja. Se vähentää tarvetta selata sanakirjaa, jota tarvitaankin yhä harvemmin.

Portti maalauksessa, autotalli ja navetta ovat jo saaneet uuden värin.

Sinä vajaan neljän vuoden aikana, jona olemme reissanneet Budapestista talollemme, on moottoritien jälkeen pienempi tie ollut aluksi todella huonossa kunnossa. Nyt saamme ajaa uusitulla päällysteellä lähes talolle asti. Myös kotikyläämme on kohennettu ahkerasti. Puolen vuoden välein talolla käydessämme huomaamme helposti muutokset. Kylämme sijaitsee Unkarin köyhimmällä puolella ja työttömyysprosentti on korkea. Ammatin omaavat lähtevät herkästi työhön pääkaupunkiin tai ulkomaille. Kylään jääneiden ikärakenne näkyy katukuvassa ja enemmistö asukkaista onkin vanhoja ihmisiä. Kylän työttömiä kunta työllistää esimerkiksi katujen varsien kohennukseen ja muihin ympäristön parannuksiin liittyviin töihin. Noin puolet kunnan työttömistä eli viitisensataa henkeä on kerrallaan mukana ohjelmassa. Tästä työstä heille maksetaan vajaat 200 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla ei täällä kuitenkaan tahdo tulla toimeen. Kotitarveviljely ja kotieläinten kasvatus auttaa monia saamaan ruokaa pöytään.

Ajotien reunus on valmis

Ajotien reunojen kohentaminen on edennyt pikku hiljaa. Maan kaivaminen ja kivien kärrääminen auringon paisteessa ja parinkymmenen asteen lämmössä on paikoin niin hikistä hommaa, että tauot ovat pidempiä kuin työrupeamat. Vanhoista kattotiilistä koottu "muuri" on jo valmis ja samalla ajotietäkin on tasattu. Portin luo tein vielä tiilistä pienempiä reunuksia kukkaistutusten kohdalle, jotta irtomaa pysyisi penkkien puolella. Portin ja "jalkakäytävän" välistä poistin pintamaan ja kärräsin kiviä sinnekin kyläläisten ihmeteltäväksi. Aikanaan tilaamamme viisi kuutiota kiviä on huvennut jo melko vähiin, mutta niille ei liene enää paljon tarvettakaan. Ehkä siksi, että niitä on jo laitettu kaikkialle. Vaikka aikanaan meidän oli tarkoitus hankkia kuorma sepeliä, ovat kivet olleet käyttökelpoisempia monessa kohdassa ja ainakin kauniimpia katsella.

Viisi kuutiota kiviä alkaa olla käyte

Ehdin vielä uusintamaalata sisäänkäynnin portin, jonka teimme keväällä, samoin aivan kadun reunassa olevat kaksi aidan palaa. Maalaamista riittää siis vielä tulevillekin matkoille kun tontin ympäri rakennetut aidat kaipaavat kohennusta. Muutamia muitakin suunniteltuja töitä jäi vielä tekemättä. Onpahan sitten seuraavan matkan aluksi jo työlista valmiina. Toivomme, että Mestari ehtisi talven aikana vaihtamaan kesähuoneen ikkunat. Hänellä on kuitenkin aivan liikaa töitä tällä hetkellä. Jos ikkunat ovat keväällä valmiit, pääsemme aloittamaan lattian teon ja seinien paneloinnin.

Tästä matkasta on jäljellä vain töiden viimeistelyä ja talon talviteloille laittoa. Viime päivinä olemme saaneet seurata kurkiparvien muuttomatkoja etelään päin. Talomme kohdalla on ilmeisesti hyviä nousuvirtauksia, koska satoja kurkia ovat jäänyt pyörimään taivaalle kiertäen yhä ylöspäin ennen matkan jatkumista. Oma matkamme on pian toiseen suuntaan eli palaamme lähes hellelukemista ihastelemaan Suomen ruskaa. Ensi kevään aloitamme taas etuajassa täällä Pustalla. Siihen asti – Viszlát!

Budapest odottaa meitä jo kotimatkalle

Szilva-luumun tarina

Vuosi sitten syksyllä, kun kohensimme etupihan kukapenkkiä, luumupuun alta löytyi pienen pieni, noin kymmenen sentin mittainen taimi, joka oli pakko irrottaa paikaltaan. Säälin sitä ja istutin sen pihamaalle toiseen paikkaan, maahan upotetun vanhan renkaan sisään. Keväällä liki metrin mittaiseksi venähtänyt taimi joutui taas muuttamaan, koska perustimme samaan paikkaan nurmikoa ja rengas luumun taimineen oli kaivettava ylös. Luumu istutettiin kasvamaan takapihalle varta vasten tehtyyn kuoppaan. Lannoituksesta ja ahkerasta kastelusta huolimatta luumupuu näytti kuolevan. Annoimme periksi ja päätimme istuttaa sen paikalle myöhemmin jotakin muuta.

Syksyllä palatessamme löysimme paikalta ison pensaan. Luumu oli versonut juuresta runsaan määrän uusia versoja, jotka ovat jo liki kaksimetrisiä. Annamme sen vielä kasvaa ja myöhemmin karsimme ylimääräiset varret. Samoin kävi viikunalle, joka istutettiin viime syksynä. Keväällä kasvi näytti täysin kuolleelta ja päärunko onkin ilmeisesti kärsinyt kylmästä talvesta. Kesän aikana juuresta on kuitenkin kasvanut kolme uutta runkoa. Viikuna on ehtinyt myös tehdä muutaman hedelmän kesän aikana.

Olen saanut aikani kulumaan maalamalla ja ojia kaivamalla. Autotallin ja navetan edustan puuosat saivat uusintamaalauksen ja ovat nyt siistimmän näköisiä. Sen jälkeen ryhdyin kaivamaan ojia, jotta saamme paremmin hallintaan pihamaan sadevedet. Olin jo aikaisemmin tehnyt pieniä ojia ja täyttänyt ne kivillä. Ne eivät ole riittäneet isommille sateille ja varsinkin viettävällä ajotiellä sade kuljettaa hienojakoista pintamaata. Aloitin ojien ja salaojien kaivamisen navetan ja autotallin luota ja tein sadevesille kulkureitin alapihaa kohden. Siellä laajennan aikaisemmin tekemiäni kapeita, kivillä täytettyjä ojia ja samalla koetan tasata ajotietä. Nurmikon reunaan teen vanhoista kattotiilistä reunuksen, jotta maa ei sieltä valu ajotielle. Siinä riittää työtä vielä moneksi päiväksi. Sunnuntaina saamme vieraita ja joudun pitämään vapaapäivän. Ensi viikolle olen suunnitellut tallin sokkelin pinnoitustyötä ja aidan uusintamaalausta.

Tisza-joen rannalla käydessämme näimme ensi kertaa lossin toiminnassa.

Kiirettä pitää - lomallakin

Unkarin parlamenttitalo kuvan keskellä

Syksyn matka on alkanut hikisesti. Sisko ja lankomies matkustivat vieraamme kanssa Unkariin jo viikkoa ennen minua ja lankomies oli tullut minua vastaan kentälle. Poikkesimme matkan varrella ostoksille ja hiki alkoi valua heti kun astuimme autosta ulos. Lämpötila täällä on pyörinyt 30 asteen tienoilla päiväsaikaan, eikä se yölläkään ole laskenut alle 20 asteen. Kun ilmassa vielä on reilusti kosteutta, niin aamulla minun on pitänyt kuivatella sänkyvaatteet ulkona patjaa myöden, koska olen herkkä hikoilemaan.

Etupihan kukkapenkki

Vaikka kesällä täällä on satanut ajoittain runsaasti, ovat tontillamme kasvit kärsineet myös kuumuudesta ja kuivuudesta. Tontin maaperä on hyvin vettä läpäisevää, eikä sateesta ole kasveille pitkään apua. Monet kasveista tuntuvat kärsivän myös taudeista. Luumut ja päärynät ovat kypsyneet ennen aikojaan, mutta omenapuu on vielä aivan täynnä hedelmiä. Rypäleet valmistuvat vasta myöhemmin syksyllä ja seassa onkin vielä aivan pieniä, vihreitä terttuja. Etupihan kukkapenkin kuvaa kannattaa verrata kevään (viimeisen tarinan viimeiseen) kuvaan samasta paikasta. Kirjoitan myöhemmin lisää tontilla kesän aikana tapahtuneista muutoksista.

Bupadestin vanhin silta Tonavan yli

Saapumiseni jälkeen ehdin hieman nukkua pois univelkaani ennen kuin lähdimme vieraamme kanssa kahden päivän retkelle Budapestiin, jossa en ollut vielä tätä ennen käynyt lainkaan, lentokenttää lukuun ottamatta. Majoituimme oikein mukavassa majatalossa lähellä lentokenttää ja tilasimme heiltä molempina päivinä oman taksikuljetuksen keskustaan ja takaisin.

Hissi linnavuorelle

Kiertelimme Pestin puolella kävelykatuja ja teimme pitkän kävelyretken sillan yli Budan puolelle linnavuorelle, minne nousimme vanhalla vinokaapelihissillä rinnettä myöden. Palasimme takaisin Pestin puolelle toisen sillan yli ja ehdimme vielä käydä tervehtimässä Suomesta viikonloppumatkalle saapunutta tuttavapariskuntaa. Toisena päivänä meillä oli aikaa vain risteilyyn Tonavalla, mutta teimme sen aikana pysähdyksen joen keskellä olevalle saarelle, joka on käytännössä yli kaksi kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä puistoalue.

Maisema linnavuorelta Pestiin päin

Saatettuamme vieraamme lentokoneeseen palasimme "kotiin" päin. Tällä matkalla meidän oli tarkoitus saada kesähuone valmiiksi. Se on hyvin valoisa eteinen, jossa ei ole lämmitystä ja vain yksinkertaiset ikkunat. Seinät ja katon oli paikallinen ammattimies korjannut jo aikaisemmin ja keväällä sovimme Mestarin kanssa, että hän vaihtaa ikkunat kesän aikana. Hän on ollut kuitenkin niin kiireinen, että ei ole ehtinyt edes aloittaa työtä. Koska ikkunoiden vaihtaminen saattaa vaatia myös niiden yläpuolisten palkkien vaihtoa sekä uusien ikkunoiden sovittamista aukkoihin (vaikka ikkunat tehdäänkin mittatilaustyönä), päätimme siirtää lattian asennuksen myöhempään, jotta sille ei aiheudu vahinkoa ikkunoiden vaihdon yhteydessä.

Kuninkaanlinna Budan puolella joelta päin kuvattuna

Yhdessä päätimmekin sitten pitää reilummin lomaa tämän matkan aikana. Varmuuden vuoksi teimme myös listan aikaisemmin viimeistelyä vaille jääneistä tai muuten keskeneräisistä töistä, joita voisimme kukin teeskellä aikamme kuluksi. Listasta vain tuli niin pitkä, että emme millään ehdi tehdä kaikkea. Eipä ainakaan käy aika pitkäksi kenelläkään.

Etupihan viinisatoa

Viimeistelyä

Navetan kattopeltien ruuvaus ei sujunut minulta aivan suunnitelmani mukaisesti. Kiipeilin katolle useaan eri otteeseen ja sainkin aina muutaman ruuvin paikalleen. Sitten jouduin laskeutumaan alas lepuuttelemaan jalkojani, jotka olivat jännittämisestä piukeina. Vaikka katto ei ole järin korkea, pääni ei tahdo sitä uskoa. Taiteilu hieman liikahtelevilla tikapuilla liukkaan pellin päällä ei auttanut asiaa. Lisäksi ruuvien poraamiseen tarvittiin kahta kättä, joten tikapuilla piti löytää sellainen asento, että jaloilla tukemalla saattoi uskaltaa irrottaa kätensä hetkeksi tikapuista.

Takapihan puolella pudotusta katon reunalta maahan on metrin verran enemmän. Siellä puolella ei ruuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Lopulta luovutin ja päätin tilata jonkun muun tekemään ruuvauksen loppuun. Apu löytyikin läheltä, kun meitä useaan kertaan auttanut Mestari lupasi hoitaa homman. Pellit kyllä pysyvät paikoillaan, mutta ne on kuitenkin syytä kiinnittää tasaisesti joka kohdasta, etteivät ne pääse liikaa elämään. Myös harjapelti täytyy saada paikalleen.

Puuttuvat räystäslaudat saatiin jo aikaisemmin kiinnitettyä ja päätykin sai loppusilauksena tippuvesilaudan sekä kaksi linnunpönttöä. Niitä ovat paikalliset ihastelleet eli paremminkin ihmetelleet. Ilmeisesti sellaisia ei Unkarista oikein tunneta. Viimeiset kasvit istutetaan puutarhaan vielä lähtöaamuna ja sen jälkeen laitamme paikat kesäteloille. Siitä suoriudumme jo rutiinilla. Lentokentälle ajellessa käymme syömässä tutussa pizzeriassa matkan varrella ja aikataulun salliessa teemme ehkä viimeisiä ostoksia.

Mestarin perhe kävi meitä hyvästelemässä. Samalla selvisi, että kesähuoneen uudet ikkunat ovat jo valmiit saapuessamme seuraavan kerran. Se on vain hyvä asia, koska ikkunoiden vaihtamisen yhteydessä joudutaan todennäköisesti tekemään myös hieman korjaustöitä, mistä tulee sotkua. Seuraavalla matkalla saamme siis kesähuoneen kokonaan valmiiksi.

Luonto on ollut meille jokapäiväinen ihmettelyn aihe. Kaikki kasvaa täällä niin nopeasti, että jokaisena aamuna on ollut jotakin uutta nähtävää. Kirsikat ovat jo kukkineet, samoin luumut ja päärynä. Nyt kukassa ovat omenat ja sireenit sekä muita meille tuntemattomia puita. Sipulikukkia putkahtelee maasta, kukkii ja lakastuu kaiken aikaa. Tontillamme on niin paljon erilaisia kasveja, että kaiken aikaa useita lajeja on kukassa. Tontillamme on myös paljon kieloja, jotka ovat juuri puhkeamassa kukkaan.

Suomeen palattuamme kaikki alkaa alusta ja saamme uusintaesityksen luonnon vuosittaisesta näytelmästä. Syksyllä Unkariin palatessamme voimme sitten pihallamme seurata hedelmien kypsymistä puu toisensa jälkeen. Viimeisenä kypsyvät viinirypäleet ja ikävä kyllä olemme tähän asti saaneet niistä vain pieniä maistiaisia. Onneksi täällä on laaja valikoima kypsiä viinejä – pullotettuna. Miten käy ensi syksynä? Seuraa silloin blogia ja saat vastauksen. Siihen asti, viszontlátásra eli näkemiin!

Kyläilyä ja muutoksia suunnitelmiin

Naapuripihan kunkku

Sunnuntaina vietimme useita tunteja naapurustossa asuvan paikallisen pariskunnan kotona. Saimme ruoaksi villisikaa, jota talon isäntä oli saanut hankittua tuttavaltaan. Aikaisemmin meille on tarjottu kania ja kukkoa, molemmat omalta pihalta. Piha-aitauksessa heillä oli tällä kertaa kanoja, kukko ja kaksi possua sekä aitauksen valtiaana tepastellut suuri hanhi.

Vanha autotalli ja navetta

Navetan takaosa aikaisemmin

Maanantaina alkoi arki, mihin kuului maalaamista, rakentamista ja istutusta. Navetan puuosat valmistuivat tiistain aikana ja enää puuttuu vain räystäslauta naapurin puolelta sekä peltien lopullinen kiinnitys. Kostean sään vuoksi siirsimme ruuvaamista, koska märällä peltikatolla on vaarallista liikkua. Ruuvaaminen osui minun kohdalleni ja pian saan taas siedätyshoitoa korkean paikan kammooni.

Autotalli ja navetta korjattuna

Tiistainakin meidät kutsuttiin juhliin, tällä kertaa talonmiehen nimipäiville. Katolisissa maissa nimipäivä on paljon tärkeämpi juhla kuin syntymäpäivä. Pariskunnan mies laittoi koko päivän meille ruokaa ja emännällä oli kakku valmiina. Aikaisemmin siskoni keitti meille padassa takapihan nuotiolla Paimenen keittoa. Veimme osan myös talonmiehille, koska tiesimme heillä olevan sinä päivänä paljon muuta ohjelmaa. Huomenna saamme tulkkipariskunnan vieraaksemme talolle.

Olemme päättäneet jättää kesähuoneen remontin seuraavaan kertaan. Varsinkin ulkona on vielä useita pienempiä ja isompia töitä keskeneräisinä. Sisälläkin jotakin pientä korjattavaa löytyy ja koetamme saada ne valmiiksi. Kesähuone on täysin käyttökelpoinen ja vasta talvea vasten on tärkeää saada seinien eristys kuntoon. Uudet ikkunat on tilattu kesähuoneeseen ja ne asennetaan todennäköisesti ensi kevään aikana. Sen jälkeen ryhdymme miettimään makuuhuoneiden remontointia.

Vapaapäivä

Yllätys aamulla ikkunani alla. Naapurin lampaat olivat päässeet retkelle. Mekin päätimme lähteä.

Lauantaina oli tarkoitus jatkaa katon viimeistelyä, mutta sää teki meille tepposet. Sade oli alkanut jo yöllä eikä siihen näkynyt tulevan taukoa koko päivänä. Päätimme siirtää töitä eteenpäin ja lähdimme pienelle retkelle.

Tisza-jokea on suoristettu 1800-luvun puolivälissä 35 vuoden ajan, jolloin hyvin laajasti mutkitellut ja sen vuoksi vuosittain tulvinut joki lyheni lähes 500 kilometriä. 1900-luvun lopussa padottiin laaja, 127 neliökilometrin kokoinen järvialue joen vanhojen joenmutkien kohdalle. Ajelimme järven rantaan, missä on suuri camping-alue ja uimaranta. Kesäravintoloita on alueella paljon, mutta nyt kaikkialla oli autiota. Heinä- ja elokuussa alueella on päivittäin konsertteja tai muita tapahtumia.

Patkós Csárda - http://www.patkoscsarda.hu/

Teimme kiertoajelun ja palasimme toista tietä. Poikkesimme tällä matkalla toistamiseen syömään ravintolaan, jota käytimme aikanaan paljonkin, kun meillä ei talolla vielä ollut keittiötä käytössä. Tavallisesti poikkeamme siellä syömässä heti lentokentältä tullessamme. Tälläkin kertaa teimme niin ja tarjoilija tuli iloisena kättelemään meidät tervetulleiksi. Ravintola on siisti ja ruoka-annokset reiluja. Ateria (pääruoka, lisäke, salaatti, juoma ja kahvi) maksaa noin 10 euroa hengeltä. Sunnuntaina pääsemme myös valmiiseen pöytään, koska meidät on kutsuttu syömään paikallisen pariskunnan luo miltei naapuriin.

Patkós Csárda - http://www.patkoscsarda.hu/

Navetan harjakaiset

Perjantaiaamuna teimme tarvittavat hienosäännöt navetan katon tukirakenteisiin. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan peltien kiinnittämistä katolle. Pienellä hienosäädöllä saatiin etupuolen kattopelti sujahtamaan kokonaisena oikealle paikalleen, mutta takapuolella sen sijaan viimeisestä pellistä piti leikata reunasta muutama sentti pois. Vaikka päätalo, autotalli ja navetta on aikoinaan rakennettu peräkkäin, ne eivät ole suorassa linjassa ja sen vuoksi pellitkään eivät katon eri puoliskoilla kulje samassa tahdissa.

Katto on nyt viimeistelyä vaille valmis. Kiinnitysruuveja pitää vielä porata lisää. Takapuolella täytyy myös autotallin kohdalla korjata hieman räystäslaudan kulkua ja uuden katon kohdalle asentaa kokonaan uusi. Kaikki tähän tarvittavat laudat sain jo maalattua valmiiksi. Katolle asennetaan viimeiseksi harjapelti ja sen jälkeen voimme siirtyä päädyn ja navetan etuosan laudoitustöihin. Vielä riittää puuhaa, mutta tärkein tavoite on saavutettu eli navetan kattopellit ovat paikoillaan. Sääennuste lupailee sadetta, mutta se ei enää haittaa. Jo perjantaina saimme pientä tihkusadetta niskaamme ja lämpötilakin jäi alle 20 asteen. Ulkotöihin oli pakko ottaa pitkät housut sortsien tilalle!

Katolla ja puutarhassa

Tiistain aikana uuden katon kurkihirsi saatiin paikoilleen. Sitä ennen navetan päädylle tehtiin rakennusteline, jotta saamme myös päätylaudoituksen aikanaan asennettua. Nyt teline auttaa katon tukien asentamisessa eikä meidän tarvitse keikkua vaarallisesti katon reunalla. Seuraavaksi asennettiin sivuseinen päälle kattotuolien tuet. Maalaushommat ovat minulla hyvässä vauhdissa ja valmistan tavaraa kulloistakin tarvetta varten. Maalailen vuorotellen kahdella eri sävyllä parruja, kakkosnelosia ja lautoja.

Kattotuolit saatiin paikalleen keskiviikkona ja torstain aikana myös kattopeltien alle tulevat vaakarimat. Iltapäivällä saimme jo pari uutta peltiä katolle ja todennäköisesti perjantaina kaikki kattopellit ovat paikoillaan. Koska rakennukset eivät ole keskenään missään linjassa, joudumme vielä hieman korjaamaan katon runkoa sen alaosassa, jotta saamme suoria linjoja vaativat rakenteet sopimaan yhteen silmämääräisesti rakennettujen osien kanssa.

Kattopellit saapuivat ajallaan ja liikkeen omistajarouva oli lähtenyt mukaan niitä tuomaan. Hän uteliaana tuli katsomaan työmaata ja huomasi sitten päätalon iäkkään katon. Leveästi hymyillen hän toivotteli meidät tervetulleeksi taas ostoksille. Isossa katossa neliöitä on ainakin viisi kertaa enemmän kuin tähän asti ostamissamme pelleissä. Päätalon kattopellit maksaisivat yli puoli miljoonaa forinttia, joten on helppo ymmärtää, miksi rouvalla oli hymy herkässä. No, puutavarakauppias hymyilee vieläkin leveämmin, koska tekee silloin miljoonakaupat. Kattomyymälässä käymme kyllä pikapuoliin taas ostoksilla, koska sieltä saa myös räystäskouruja, joita tarvitsemme uuden katon alle ja hieman vanhankin.

Siskoni kanssa kävimme tiistaina aamulla ostamassa pari hedelmäpuuta eräältä vanhalta rouvalta hänen talonsa takapihalla olevasta pienen pienestä "myymälästä". Tulkkausapuun haettiin naapurista erinomaisen hyvää saksaa puhuva hieman nuorempi rouva. Sain itse kiskoa siskoni valitsemat taimet hiekkapenkistä ylös. Vanha rouva mainosti tuotteitaan kertomalla, että niiden hedelmistä saa oivallista Palinkaa (kotipolttoista viinaa). Kahden puun hinta oli yhteensä alle kymmenen euroa. Pian olemme omavaraisia myös aprikoosien ja kvitteneiden osalta. Kvitteni on hieman päärynän mallinen omenalajike.

Pihassamme on jo omenapuu, vaaleita ja tummia luumuja, erilaisia kirsikoita, päärynöitä ja viinirypäleitä sekä istuttamamme tyrnipensaat. Myöhään syksyllä talonmiesten istuttamat vadelman taimet ovat hyvässä kasvussa, mutta viikuna näyttää kovin kuolleelta. Toisesta myymälästä ostimme auton perän täyteen lähinnä erilaisia maanpeittokasveja. Olemme siellä jo "vanhoja" asiakkaita ja omistaja käskikin meidän viedä tavarat kotiin liikkeen omissa laatikoissa. Tosin hän muistutti, että ne pitää palauttaa.

Pihallamme maata myllertää melkoinen määrä myyriä tai kontiaisia. Maaperä on niille ihanteellisen pehmeää ja ne tekevät joka puolelle risteileviä käytäviään aivan maan pintaan. Myös syvemmältä maata kaivaessa mistä tahansa tulee varmuudella vastaan reikiä maan sisällä. Isoja multakasoja löytyy aamuisin lähinnä nurmikolta. Tonttimme on myyrille ihanteellinen asuinpaikka, koska niitä ei häiritä kuin muutamana viikkona vuoden aikana.

Epäilemme myyrien herkutelleen myös kukkapenkeissä, koska pihalta on kadonnut muutamia kasveja, jotka kasvoivat siellä vielä talon ostamisen aikaan. Mahdollisesti myös viikuna on joutunut myyrien ruokalistalle, koska ostamamme puu oli jo iso ja hyväjuurinen, joten sen ei olisi pitänyt kärsiä talvesta. Lähikaupungin suuresta marketista löysimme aurinkoenergialla toimivia myyränkarkottimia ja ostimme niitä heti neljä. Parin päivän päästä ostimme neljä lisää, koska ne tuntuvat tehoavan. Karkottimista kuuluu ajoittaista ja hieman eri taajuuksista surinaa. Yön tunteina tontilla esitetäänkin hiljaista karkotinsinfoniaa. Ääni on onneksi niin hiljainen, ettei se häiritse naapureita.

Ilmat ovat lämmenneet mukavasti. Päivällä tulee usein kuuma ja hiki virtaa töitä tehdessä. Useana päivänä lämpötila on noussut 25 asteeseen. Yöt ovat lämmenneet huomattavasti ja aamuisin jo seitsemän jälkeen on verannalla mukava juoda aamukahvit auringon noustessa naapuritalon takaa. Lämpötila nousee sen jälkeen hetkessä kymmenisen astetta. Sortseja paksumpaa vaatetta ei ole tarvittu koko viikolla.

Miten voi hyödyntää 500 kattotiiltä?

Sunnuntai alkoi navetan katolla. Purin toiselta seinältä yhden tiilikerroksen ja vaikka kuinka varovasti koetin irrottaa tiiliä, yht'äkkiä kuului humahdus ja näkyi valkoinen pöllähdys. Takaseinän ulkorappauksesta iso osa oli pudonnut maahan, tietenkin naapurin puolelle. Pohdimme hetken tilannetta ja päätimme jättää tiilien purkamisen yhteen kerrokseen. Pienellä suunnitelman muutoksella keksimme toisen tavan saada kantava rakenne kattotuoleille. Joudumme kyllä tekemään koloja jäljelle jääneeseen tiiliriviin kattotuoleja varten, mutta se tuntui pienemmältä riskiltä kuin jatkaa tiilien poistamista. Kävimme naapurin puolella siivoamassa sotkumme ja samalla siivosimme aikamoisen määrän vuosien aikana talon katoilta pudonnutta tavaraa. Osa oli jo puoliksi hautautunut maahan, mutta keräsimme kiltisti myös edellisen omistajan aikana putoilleet kattotiilet, betoninpalat ja rappaukset.

Tästä kehkeytyikin uusi ongelma. Aikoinaan takapihan rinne piti tasata ennen maisemointikankaiden asentamista ja silloin totesin, että vuosikymmenten ajan rinnettä oli käytetty tiilimurskan ja muunkin tavaran hautaamiseen pois silmistä. Kaivoin silloin koko rinteen ylös ja hautasin tavarat syvemmälle. Nyt meillä oli edessä ongelma katolta poistettujen savitiilien sekä rapppausten ja betonipalojen hävittämisessä. Päätimme tehdä vielä yhden haudan takapihalle, missä ainakin savitiilet hiljalleen muuttuisivat maaksi. Kaivoin sinne toista metriä syvän uran, jonka pohjalle laitettiin maatumaton aines ja sen päälle iso kasa savitiiliä. Tasasin haudan maan muotojen mukaisesti ja siitä tuli oivallinen paikka uusia istutuksia varten.

Olemme koettaneet miettiä uusiokäyttöä navetan katolta poistetuille noin 500 kattotiilelle. Päätimme käyttää niitä ajotien reunavalliksi, koska etupihan nurmikon reunasta valuu maata sadeveden mukana ajotielle. Nyt siskoni keksi käyttää niitä myös takapihalla istutusten avuksi. Vinon rinteen paljaille paikoille laitetut tiilet estävät rikkaruohoja kasvamasta ja väleihin hän istuttaa maanpeittokasveja. Samalla tavalla laitan tiiliä uuden hautakummun vinoreunaan ja tasaisen osuuden peitän maisemointikankaalla. Vaikka maaperä täällä näyttää miltei hiekalta, siinä rehottaa uskomaton määrä rikkaruohoja. Koska emme halua talonmiesten enää myrkyttävän maata, meidän pitää keksiä erilaisia tapoja pitää rikkaruohot poissa.

Maanantain lautakuorma, taustalla kattotiilivarastomme

Maanantaina saimme ilmoituksen, että kattopellit saapuvat tiistaina. Puutavara saapui jo illalla ja kannoimme sen takapihalle, mistä se on helppo siirtää ensin maalattavaksi ja sitten työmaalle. Tällä kertaa puuta ei tarvinnut ostaa kovin paljon, koska meillä on myös puuta varastossa. Kaiken kaikkiaan olemme ostaneet lautaa talolle jo kolmen kilometrin verran. Seuraavaksi puutavaraa tarvitaan vasta päätalon katon uusimiseen ja siihen lautaa kuluukin melkoinen määrä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu aivan lähitulevaisuudessa.

Kylän pääkadun varrella on valtavasti kukkivia puita